Vilahdin villasukkamaahan

Muutamia viikkoja sitten luin jostain lehdestä uuden neulekirjan julkaisseen Anu Harkin haastattelun. Siinä Harkki kertoi opetelleensa neulomaan vasta pari vuotta sitten. Lisäksi hän väitti harrastuksen olevan rentouttavaa. Mitä tekee stressaantunut yllytyshullu? Kokeilee. Sitten onkin myöhäistä, puikossa (vrt. koukussa) on.

Neulominen on yllättäen rentouttavaa. En enää kykene istumaan television ääressä ilman puikkoja ja lankakerää. Eipä olisi Arvin vaimo 30 vuotta sitten uskonut, kun epätoivoisesti yritti opettaa minulle käsityötaitoa. Siitähän ei tullut muuta kuin sota ja 30-vuotinen vastenmielisyys koko rätti- ja lankahäsläystä kohtaan.

Ensin neuloin äärimmäisenä vasemmalla olevan villasukan. Sitten sille parin. Sitten nuo pienet sinikirjavat sukat, sitten vaaleanpunaiset. Kuvan ottamisen jälkeen on syntynyt jo kaksi paria lisää, seitsemänteen pariin on langat ostettu. Niistä tulee kirjoneulesukat joululahjaksi. Niiden jälkeen kudon pitsineulehuivin, joululahjaksi senkin. Lahjan saajat syyttäkööt Anu Harkkia, niin minäkin teen, häh hää!

Nuorna vitsa väännettävä

Taannoin osallistuin Valokuvatorstaihin tällä kuvalla. Kommenteissa mainitsin, että seuraavasta spesialistista ei ole kuvaa. Nyt on. Jostain syystä tuo pieni pyöreä nappula kiehtoo myös Suloa suunnattomasti. Ehkä se on se viehättävä ääniefekti, jonka namiskaa painamalla saa aikaan?
Muutenkin nuori sankari on, jos mahdollista, vielä innostuneempi takomaan näppistä ja antamaan rullahiirelle kyytiä kuin Lintunen saman ikäisenä. Nörttisukua, sano.

Vessekoneen arvoitus ratkeaa

Äkkiä viime kesänä mummolassa Lintunen halusi aamiaiseksi vessejä. Koko suku oli huuli soikeana, että mitähän herkkua mahtaa nämä vesset olla. Lintunen haki jääkaapista rasiallisen munia ja pyysi keittämään. Sitten hän haki laatikosta jotain, jota hän kutsui vessekoneeksi. Munalohkoja siis lapselle. Hyvä kun selvisi, mutta jäimme miettimään, että miksi hän kutsuu vekotinta vessekoneeksi ja lohkottua munaa vesseiksi.

Eilen se minulle valkeni. Olin oikein ravintolassa syömässä. (Vieläpä hyvässä seurassa ja ilman miestä ja lapsia.) Notkuvasta noutopöydästä silmääni sattui astia ja sen vieressä kyltti: Potatoe Wedges. Tietysti! Enää olisi mukava tietää mistä tuo wedge-vesse on lapsen korvaan tarttunut. Luonnollisimmat epäillyt ovat Nurmi ja Odysseus, jotka puhuvat keskenään sekaisin suomea, englantia ja espanjaa. Kumpikaan ei tosin ollut juuri sillä hetkellä mummolassa, mutta Lintusella on hyvä muisti. Ehkäpä kaksikko on käyttänyt vessekonetta joskus aiemmin, ja hauska kapine on jäänyt Lintusen mieleen.