Vain seitsemisen vuotta vanha päältätäytettävä pesukoneemme sanoi sopimuksen irti. Päätimme panna elämän risaiseksi ja tilata uuden koneen lisäksi myös kuivausrummun. Pyykkiähän nimittäin vielä pesee useampia koneellisia, vaan kun ei se mahdu mihinkään kuivumaan.
Reilun viikon tuskaisen odotuksen jälkeen kotiin tuli kaksi palvelualtista ja mukavaa asentaja, jotka kokosivat vessan nurkkaan vieressä näkyvän paketin. Ensimmäisen pestyn ja kuivatun koneellisen jälkeen olen ollut mennyttä naista. Miksi ihmeessä kuivausrumpua ei ostettu jo vuosia sitten? Pyykinpesu on silkaa iloa nykyään. (Myös Sulon mielestä. Ensin voi ihailla näkymiä lasiluukusta ja sitten voi vähän säädellä ohjelmia somista nappuloista.)
Ah, ma olen lovessa.... pahus vaan, että tätä vauhtia pyykkivuori on kohta pesty.
...junalla heti huomisaamuna. Sukurikkaan joulun jälkeen palaamme rauhaisaan kotiin (joka toivottavasti on pystyssä kissavahdin jäljiltä) viettämään uutta vuotta, ja sitten alkaa arki ja uurastus.
