Neurologi passitti viime perjantaina Lintusen uuteen EEG-tutkimukseen. Luulin, että joutuisimmen pidempäänkin jonottamaan, mutta kutsu tulikin jo tänään ja tutkimus tehdään tulevana perjantaina. Lyhyt jonotusaika selittynee sillä, että tutkimusta ei suinkaan tehdä Lastenlinnassa, kuten alunperin oli tarkoitus. Se tehdääkin ostopalveluna yksityisellä klinikalla. Olen aika hämmästynyt tästä. Olen ollut siinä uskossa, että tutkimuksella ei ole niin kiire, ettemmekö ehtisi jonottaakin. Ilmeisesti olen ollut väärässä.
Neurologi välytteli myös autismin kirjoa ja Aspergeria. Rastimme Zotin kanssa kotona seulontalomakkeeseen 13 pistettä, tarkoin harkiten ja keskustellen. Näytti siltä, että tähän seulaan Lintunen ei tarkertuisi. Tänä aamuna päiväkodista palautettiin meille siellä täytetty samainen seula. En muista koska olisin viimeksi tuntenut yhtä suurta ällistystä. Päiväkodin näkemys tuotti rasteja 37 - 38 pisteen edestä. (Yksi rasti oli laitettu vaihtoehtojen "Pitää paikkansa tietyssä määrin" ja "Pitää paikkansa ehdottomasti" väliin. ) Joko Lintunen käyttäytyy todella eri tavalla kotona kuin päiväkodissa, tai meillä on todellisuutta ruusuisempi kuva Lintusen ominaislaadusta.
Jossain määrin olen ällistyksen lisäksi ärtynyt. Lintusen vasu-keskustelussa pari viikkoa sitten nyt pitää ehdottomasti paikkansa-rastituista asioista ei ollut vihjaustakaan. Eikä koskaan aiemminkaan, edellisessä päiväkodissa. Lintusen vaikeuksista siirtymätilanteissa sekä taipumuksesta jumittua ja lukkiutua tietyissä tilanteissa on puhuttu. Mutta kukaan ei ole aiemmin maininnut esimerkisi sitä, että Lintusella olisi huomattavan erikoisia kehonasentoja tai kasvojen ilmeitä. Tai että häneltä ehdottomasti puuttuisi tervettä maalaisjärkeä ja empatiakykykin olisi puutteellinen. Mitään näistä emme kotioloissa ole havainneet. Ehkä olemme vain sokeutuneet Lintusen ominaisuuksille, tai sitten niitä ei todellakaan kotioloissa näy. On nimittäin niinkin, että oman väen kesken Lintunen vaikuttaa tavalliselta, mutta muiden lasten seurassa hyvinkin erikoiselta, kun on vertailukohteita silmäin edessä.
Eipä sillä, ettenkö ole vuosia ollut sitä mieltä, että Lintunen ei ole aivan keskiverto-normi-tenava. Olen muistaakseni tässä blogissakin joskus miettinyt, missä menee raja temperamentin mukaanaan tuomien piirteiden ja neurobiologisten häiriöiden välillä. Enkä vieläkään ole aivan varma, että Lintunen putkahtaa tutkimustuubista joskus ulos diagnoosin kanssa. Oloni on ristiriitainen. Toisaalta tutkimukset ja mahdollinen diagnoosi ovat hyvä asia. Toisaalta taas pelkään, että Lintuselle saadaan diagnoosi aikaiseksi, kun oikein tutkitaan ja hutkitaan. (Lievää paranoiaa havaittavissa, eh.) Tai sitten olen vain kuten niin moni muukin vanhempi tässä tilanteessa: en halua nähdä enkä kuulla ilmeistä, vaan haluan elellä sievässä torjunnan kuplassa.
Kuvassa on Lintusen itsensä kuvaamana hänen erityisen mielenkiintonsa kohteita keppi- ja muoviversiona. Kuvitusvaihtoehtona oli myös Lintusen toisen erityiskiinnostuksen aihe, tähdet ja tähtikuviot. Mutta marraskuu, sateinen sää ja soveltumaton kamera = ei kuvia tähdistöistä.
