31. elokuuta 2006
28. elokuuta 2006
Totuus näkyy valokuvassa
Peli valehtelee. Kun aloin odottaa Suloa, painoindeksini oli pari pykälää päälle sairaalloisen lihavuuden alarajan. Peilikuvani ei omasta mielestäni vastannut painoindeksin määritelmää. Valokuvissa näkyi kammottava valkoinen valas.
Suloa odottaessani painoni kehittyi niin, että synnytyksen jälkeen painoindeksi oli laskenut vaikean lihavuuden puolelle. Peilissä näky oli sama kun ennenkin, valokuvissa kalpea ja turpeakasvoinen plussapallo.
Nyt painoindeksini on vajunut huomattavan ylipainon ylärajalle. Jotain voi aavistaa siitä, että housut pyörivät päällä ja rintaliiveissä on ylimääräistä tilaa. Peilikuvassa ei näy muutosta. Mutta eilen otettu valokuva paljastaa omiinkin silmiin, että kasvot ovat kaventuneet ja muutama makkara on vyötäröltä lähtenyt. Painoa on toki edelleenkin enemmän kuin laki sallii, mutta naama näyttää sentää jo ihan ihmismäiseltä, eikä enää pullapojan pärstältä syvälle uponneinen rusinasilmineen. Valokuvissa siis. Peilissä ei mikään muutu. Hyvä kun edes kuvissa.
Suloa odottaessani painoni kehittyi niin, että synnytyksen jälkeen painoindeksi oli laskenut vaikean lihavuuden puolelle. Peilissä näky oli sama kun ennenkin, valokuvissa kalpea ja turpeakasvoinen plussapallo.
Nyt painoindeksini on vajunut huomattavan ylipainon ylärajalle. Jotain voi aavistaa siitä, että housut pyörivät päällä ja rintaliiveissä on ylimääräistä tilaa. Peilikuvassa ei näy muutosta. Mutta eilen otettu valokuva paljastaa omiinkin silmiin, että kasvot ovat kaventuneet ja muutama makkara on vyötäröltä lähtenyt. Painoa on toki edelleenkin enemmän kuin laki sallii, mutta naama näyttää sentää jo ihan ihmismäiseltä, eikä enää pullapojan pärstältä syvälle uponneinen rusinasilmineen. Valokuvissa siis. Peilissä ei mikään muutu. Hyvä kun edes kuvissa.
20. elokuuta 2006
Ei vielä ole ilta, vaikka hämärtää jo
En yhtään kaipaa 70-luvulle takaisin, se oli ruma vuosikymmen. Silti tuli merkillisen nostalginen olo katsellessani Ykkösdokumenttia Elämän kevät. Siinä oli jotain mahdottoman tuttua. Niissä Elannon varaston naisissa, Hifkin punavalkoisissa rotseissa, tyttöjen hiuksissa, Kalen kodin peiliovissa, Pukevan näyteikkunakin oli niin sellainen kuin sen muistinkin olevan. Luolaa ei näytetty, mutta mieleeni tulvi eläviä muistoja kihelmöivistä illoista siellä. Linnanmäen Pilvenpyörä näytti kesyltä nykyvemputtimiin verrattuna, mutta kyllä se silloin kummasti kirpaisi vatsanpohjasta.
Aiemmin illalla katsoin toistamiseen ohjelman Eila Roineesta. Muistoja siitäkin tuli mieleen. Zotin ja minun ikäeroani ei jokapäiväisessä elämässä juuri huomaa. Se tulee esiin lähinnä vain näissä muisteluasioissa. Minä muistan katselleeni Heikkiä ja Kaijaa sekä Pertsaa ja Kilua. Zot ei ole niitä nähnyt. Minä muistan katselleeni televisiosta ensimmäistä kuulentoa, Zot luonnollisestikaan ei. Hän näki päivän valon ensimmäisen kerran vasta rapean vuoden kuluttua. Vanhuuden tunne iski ohimoon kuitenkin vasta kun tajusin, että lukutaitoni on parisen vuotta Zotia vanhempi.
Aiemmin illalla katsoin toistamiseen ohjelman Eila Roineesta. Muistoja siitäkin tuli mieleen. Zotin ja minun ikäeroani ei jokapäiväisessä elämässä juuri huomaa. Se tulee esiin lähinnä vain näissä muisteluasioissa. Minä muistan katselleeni Heikkiä ja Kaijaa sekä Pertsaa ja Kilua. Zot ei ole niitä nähnyt. Minä muistan katselleeni televisiosta ensimmäistä kuulentoa, Zot luonnollisestikaan ei. Hän näki päivän valon ensimmäisen kerran vasta rapean vuoden kuluttua. Vanhuuden tunne iski ohimoon kuitenkin vasta kun tajusin, että lukutaitoni on parisen vuotta Zotia vanhempi.
17. elokuuta 2006
Kirjakysymyksiä
Mammarosa haastoi kirjameemiin. Tässä vastauksia ilman ihmeempiä perusteluja.
1.Kirja joka muutti elämäsi?
En muista minkään kirjan muuttaneen elämääni merkittävästi.
2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
No vaikka Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Tai Colleen McCulloughin Missalonghin naiset. Tai Sinikka Nopolan Ei tehrä tästä ny numeroo ja Se on myöhästä ny.
3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
JRR Tolkienin Taru sormusten herrasta. Tai Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Tai se Sinuhe.
4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Annukka Ahlqvist ja Leila Makkonen: Täydessä tällingissä. Vuonna 1998 olimme ystäväni kanssa molemmat Between Relationships, bailasimme ankarasti ja huvitimme krapulasunnuntaisin itseämme lukemalla Leilaa ja Annukkaa ääneen. Ystävä oli Leila ja minä olin Annukka. Oi niitä aikoja!
5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Liikutun herkästi, mutta oikein ääneen itkin lukiessani Rebecca Wellsin Jumalaisia Jajasiskoja.
6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetun?
Murha ruumishuoneella. Aloitin sen kirjoittamisen kun olin siinä kolmen- tai neljäntoista, mutta tuli vähän muuta puuhaa. Ehkä eläkkeellä sitten.
7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Sanotaan vaikka Dan Brownin Da Vinci -koodi. Oli se niin huono.
8. Kirja jota parhaillaan luet?
Jari Tervon Myyrä. Ei vaan etene, kun en saa koskaan keskittyä kunnolla.
9. Kirja jonka aiot lukea?
Susanna Clarken Jonathan Strange & Mr Norrell. Joululahja, joka odottaa edelleen vuoroaan.
10. Haasta viisi bloggaajaa
Eiköhän kaikki ole jo haastettu. Jos ei, niin haastamattomat napatkoon tästä haasteen.
1.Kirja joka muutti elämäsi?
En muista minkään kirjan muuttaneen elämääni merkittävästi.
2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
No vaikka Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Tai Colleen McCulloughin Missalonghin naiset. Tai Sinikka Nopolan Ei tehrä tästä ny numeroo ja Se on myöhästä ny.
3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
JRR Tolkienin Taru sormusten herrasta. Tai Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Tai se Sinuhe.
4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Annukka Ahlqvist ja Leila Makkonen: Täydessä tällingissä. Vuonna 1998 olimme ystäväni kanssa molemmat Between Relationships, bailasimme ankarasti ja huvitimme krapulasunnuntaisin itseämme lukemalla Leilaa ja Annukkaa ääneen. Ystävä oli Leila ja minä olin Annukka. Oi niitä aikoja!
5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Liikutun herkästi, mutta oikein ääneen itkin lukiessani Rebecca Wellsin Jumalaisia Jajasiskoja.
6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetun?
Murha ruumishuoneella. Aloitin sen kirjoittamisen kun olin siinä kolmen- tai neljäntoista, mutta tuli vähän muuta puuhaa. Ehkä eläkkeellä sitten.
7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Sanotaan vaikka Dan Brownin Da Vinci -koodi. Oli se niin huono.
8. Kirja jota parhaillaan luet?
Jari Tervon Myyrä. Ei vaan etene, kun en saa koskaan keskittyä kunnolla.
9. Kirja jonka aiot lukea?
Susanna Clarken Jonathan Strange & Mr Norrell. Joululahja, joka odottaa edelleen vuoroaan.
10. Haasta viisi bloggaajaa
Eiköhän kaikki ole jo haastettu. Jos ei, niin haastamattomat napatkoon tästä haasteen.
15. elokuuta 2006
Savustettu
Venäjän metsäpalojen savuja on saatu kotikunnailla haistella jo pidempään, mutta kummasti niihin tottuu. Nenä ei juuri enää rekisteröinyt katkua. Pitkä viikonloppu toisaalla sai aikaan sen, että savun haju tuntuu sietämättömältä. Reissun jälkeen huomaa myös sen, että sisälläkin haisee savulle, vaatteet haisevat savulle, kissa haisee savulle jne. Mahtaa keuhkoissa olla musta pinta, vaikken kuunaan ole tupakoinut.
10. elokuuta 2006
Paketista asiaa
Kenenkähän älynväläys on ollut esimerkiksi riisipaketeissa oleva avaussysteemi? Siis se läppä siinä paketin kyljessä. Minä en ainakaan saa ohjeiden mukaan avatusta paketista ikinä kaadettua riisiä niin etteikö sitä valuisi mittakipon ohi pitkin työpöytää ja lattiaa. Siksi tapaankin avata paketit kylmästi leikkaamalla reiän rasian kanteen. Toisinaan vaan joku ehtii avata paketin ennen minua, siitä mistä valmistaja on sen tarkoittanut avattavan. Ja sitten on taas riisinjyviä pirin pärin. Teen valituksen, heti kun olen raivannut viimeisimmän riisisatsin lattialta.
Taas on torstai
On outoa olla taas päivisin ainoana aikuisena kotona. Alkuun Zot tuntui olevan kaiken aikaa tiellä, sotkemassa päivärytmiä ja ylipäätään sotkemassa. Puolessa vuodessa sitä kuitenkin tottuu kummasti, ja nyt joutuu jälleen miettimään tekemisensä uudelta kantilta. Aikaa kaiken "oman" tekemiseen on entistä vähemmän.
Työttömyys ei ole ilo, mutta työttömyydestä juuri tähän saumaan oli perheelle paljon iloa. Lintusen ensimmäisen vuoden aikana Zot ei juuri arkisin lastaan valveilla nähnyt. Nyt hän on voinut kuuden kuukauden ajan osallistua lastensa arkeen aamusta iltaan. Se on tehnyt hyvää meille kaikille. Työllistyminen tietää vähemmän taloudellisia huolia, mutta myös vähemmän perheen keskeistä aikaa. Kaikkea ei voi saada.
Työttömyys ei ole ilo, mutta työttömyydestä juuri tähän saumaan oli perheelle paljon iloa. Lintusen ensimmäisen vuoden aikana Zot ei juuri arkisin lastaan valveilla nähnyt. Nyt hän on voinut kuuden kuukauden ajan osallistua lastensa arkeen aamusta iltaan. Se on tehnyt hyvää meille kaikille. Työllistyminen tietää vähemmän taloudellisia huolia, mutta myös vähemmän perheen keskeistä aikaa. Kaikkea ei voi saada.
3. elokuuta 2006
Eipä käy Susania kateeksi
Onneksi armaani on tavallinen talliainen, eikä esimerkiksi Suomen pääministeri. Vaikka rintojani ei ole suurennettu, on tuota elettyä elämää sen verran takana, että kyllä siitäkin meheviä otsikoita Seiskan kanteen repisi. Ei olisi lystiä se.
Toivottavasti Susanilla kävi parempi onni pääministerin kanssa, ex-mies vaikuttaa melkoiselta nuljakkeelta.
Toivottavasti Susanilla kävi parempi onni pääministerin kanssa, ex-mies vaikuttaa melkoiselta nuljakkeelta.
2. elokuuta 2006
Leikki
Valokuvatorstai 10. haasteViimetinkaan vastaan haasteeseen tällä tänäaamuna noin 8.15 takapihallamme näpätyllä kuvalla. Ensin hevoset ja ponit kiersivät kehää, sitten ne järjestäytyivät neliriviin. Leikkijää oli vaikea pitä kuvasta poissa, ja parhaat otokset olivatkin sellaisia, joissa Lintunen on mukana. Kaikissa näkyi kuitenkin kasvot, enkä halua julkaista tunnistettavia kuvia lapsistani.
1. elokuuta 2006
Väkisin päivitetty
Blogitauko pääsi vähän venähtämään. Alkujaan taukoa oli tarkoitus pitää vain mummolareissun ajan, vajaa viikko. Sen jälkeen on oltu jo viikko kotonakin, mutta ei vain tahdo löytyä aikaa tai jaksamista päivitykseen. Mielessä liikkuu kaikenlaista, mutta mikään ei ennätä blogiin asti. Aika kuluu kuin huomaamatta, päivistä tulee viikkoja, viikoista pian kuukausia. Päivitysväsymys vaivaa.
Päivitystauon aikana Sulo on oppinut konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan, kiipeämään portaita ylös sekä kasvattanut alaleukaan ensimmäiset kaksi hammasta. Nyt hän opettelee kävelemään puita pitkin. Erityisen ihanaa on, jos joku jaksaa kävelyttää häntä kainaloista tai käsistä kiinni pitäen. Kaikki mahdollinen ja etenkin mahdoton löytää tiensä Sulon suuhun. Päinvastoin kuin käsien sotkemista inhonnut Lintunen, Sulo ryntää sutena kissanruokakipon kimppuun ja maistelee tuota erinomaista herkkua. Toki ihmisten ruokakin on kiintoisaa, kaikkea pitäisi saada maistaa. Sulo sylissä on mahdotonta syödä, hän tarraa kaikkeen kiinni kuin haukka. Onni, ettei poika tiettävästi ole millekään allerginen, eikä kovin herkkävatsainen.
Lintunen touhuilee omiaan päivät pitkät. Suurimman osan ajasta hän viihtyy ulkona kavereiden kanssa, toisinaan he pitävät piknikkiä takapihalla ja välillä melskaavat kahluualtaassa. Sisällä Lintunen katsoo neljättäkymmenettäyhdeksättä kertaa kirjastosta lainattua My Little Pony dvd:tä ja ajaa vanhempansa hermoromahduksen partaalle loputtomilla miksi, mitä ja mikä kyselyillään. Jokainen vastaus poikii uuden kysymyksen. En muistanut, että se on näin rasittavaa, vaikkakin muistan että Sweetie oli tuossa vaiheessa vuotta nuorempana, ja rasittavaa se oli silloinkin. Enimmäkseen Lintusen kanssa on helppoa ja mukavaa, hän on nykyisin suhteellisen vaivaton lapsi.
Vaikka päivisin on vielä täysi kesä, yöt ovat viileitä (onneksi), ja ilmassa on aamuisin selvästi syksyä. Koulut alkavat kahden viikon päästä, Zotin työttömyys näyttää vihdoinkin olevan päättymässä. Minä menen takaisin töihin viiden kuukauden kuluttua. Äkkinäinen luulisi, että se on pitkä aika, mutta ei se ole. Se kulkee nopeasti, kuin sormien välistä valuva vesi. Jäljelle jäävät vain muistot, kunnes nekin haalistuvat.
Päivitystauon aikana Sulo on oppinut konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan, kiipeämään portaita ylös sekä kasvattanut alaleukaan ensimmäiset kaksi hammasta. Nyt hän opettelee kävelemään puita pitkin. Erityisen ihanaa on, jos joku jaksaa kävelyttää häntä kainaloista tai käsistä kiinni pitäen. Kaikki mahdollinen ja etenkin mahdoton löytää tiensä Sulon suuhun. Päinvastoin kuin käsien sotkemista inhonnut Lintunen, Sulo ryntää sutena kissanruokakipon kimppuun ja maistelee tuota erinomaista herkkua. Toki ihmisten ruokakin on kiintoisaa, kaikkea pitäisi saada maistaa. Sulo sylissä on mahdotonta syödä, hän tarraa kaikkeen kiinni kuin haukka. Onni, ettei poika tiettävästi ole millekään allerginen, eikä kovin herkkävatsainen.
Lintunen touhuilee omiaan päivät pitkät. Suurimman osan ajasta hän viihtyy ulkona kavereiden kanssa, toisinaan he pitävät piknikkiä takapihalla ja välillä melskaavat kahluualtaassa. Sisällä Lintunen katsoo neljättäkymmenettäyhdeksättä kertaa kirjastosta lainattua My Little Pony dvd:tä ja ajaa vanhempansa hermoromahduksen partaalle loputtomilla miksi, mitä ja mikä kyselyillään. Jokainen vastaus poikii uuden kysymyksen. En muistanut, että se on näin rasittavaa, vaikkakin muistan että Sweetie oli tuossa vaiheessa vuotta nuorempana, ja rasittavaa se oli silloinkin. Enimmäkseen Lintusen kanssa on helppoa ja mukavaa, hän on nykyisin suhteellisen vaivaton lapsi.
Vaikka päivisin on vielä täysi kesä, yöt ovat viileitä (onneksi), ja ilmassa on aamuisin selvästi syksyä. Koulut alkavat kahden viikon päästä, Zotin työttömyys näyttää vihdoinkin olevan päättymässä. Minä menen takaisin töihin viiden kuukauden kuluttua. Äkkinäinen luulisi, että se on pitkä aika, mutta ei se ole. Se kulkee nopeasti, kuin sormien välistä valuva vesi. Jäljelle jäävät vain muistot, kunnes nekin haalistuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
