Kerro, kerro kuvastin

Silmät kirkkaina, lujassa uskossa olen selittänyt aina ja kaikkialla, ettei minulla mitään ikäkriisiä ole, vaikka olenkin tukevasti keski-ikäinen ja aivan kohta eläkeiän kynnyksellä. Ah-hah-haa! Nyt täytyy kuitenkin lopettaa valheessa eläminen ja tunnustaa, että ehkä jotain ihan pientä ikäahdistuksen tynkää on havaittavissa.

Vuosia olen bongaillut lehdistä ja televisiosta syvää tyydytystä tuntien suunnilleen itseni ikäisiä naisia, jotka kuitenkin näyttävät huomattavasti minua vanhemmilta, kuka mistäkin syystä. Tänä talvena olen huolestuneena tutkaillut peilikuvaani, silmien alle hiipineitä hämähäkinverkkoja, jopa vekkejä, joihin ei mikään silmänympärysvoiteen lääppiminen enää auta. Naaman restauroimiseen menee aamuisin yhä enemmän aikaa, silti lopputulos näyttää yhä rapistuneemmalta, ikääntyneemmältä.

Säälittävyyteni syvyys koko rujoudessaan valkeni minulle kun Anne Holmlundista tuli ministeri. Ihmettelinkö yhtään, että kuka ja mistä ja onko meillä tuollainenkin kansanedustaja ollut jo viime kaudella? No en. Sen sijaan totesin ällöttävän itsetyytyväisenä, että tuokin nainen se on vain kolme kuukautta minua vanhempi, mutta näyttää ainakin kolme, tai sanotaan vaan ihan reilusti viisikin vuotta vanhemmalta. Kettumaisinta tässä on mieleni laidoilla läikkyvä ajatus siitä kuinka sisäministeri saattaisi varmasti kuvani nähdessään iloita, että tuokin kolme kuukautta nuorempi mutsi näyttää häntä vanhemmalta. Jos siis ministeri olisi yhtä pieni ihminen kuin minä.

Tunnollinen Työläinen, tunnetaan myös nimellä Lazur

Minähän tein tätä jo keskikouluaikoina. Ensin sairastin tuhkarokon joululomalla, vesirokon vuoro oli hiihtolomalla. Enimmillään minulla taisi olla 12 poissaolotuntia yhtenä lukuvuonna.

Nyt olen ollut jo jonkin aikaa vähän tukkoinen, olo on ollut epämääräinen ja puolikuntoinen, muttei kuitenkaan selvästi sairas. Pitkäperjantaina heräsin aivan kirjaimellisesti vihreä räkä poskella ja kurkku karheana, mutta käväisin silti töissä vääntämässä yhden raportin loppuun ja tulostamassa toisen aineiston valmiiksi tiistaita varten. Kun kerran kuitenkin ajoin Helsinkiin viemään perheen junalle, niin samoilla dieselelillä sitä käväisisi töissäkin, silkkaa säästöä on se. Lankalauantaina heräsin kolme varttia normaalia aiemmin, eli neljältä. Päätä särki, kaularauhaset olivat turvoksissa ja vilutti. Kahdeksalta mittari näytti 38, 2 astetta, ja minulla kun ei ikinä ole kuumetta.

Tänään olo on edelleen varsin sairas, vaikka kuumetta ei enää ole. Huomenna olen vielä paremmassa kunnossa, ja tiistaina täydessä iskussa. Näin saatiin taas yhdet pyhät ja harvinainen lapsi&miesvapaa viikonloppu käytettyä hyödyllisesti sairastamiseen, jotta työnteko ei kärsi. Ei sillä, että tulevalla viikolla mitenkään päin olisi edes voinut töistä pois olla. Raportointiviikko ja backup (=pomo) lomalla.

Syvään se on juurtunut, tunnollisuus.

Luultavasti oikein väärin

Pääsiäisleskellä (ilmaus pöllitty Hiipinältä) on kerrankin aikaa lueskella blogeja kaikessa rauhassa. Pörrö nillitti taannoin käsityöblogeista. Tämä ei ole käsityöblogi, eikä tästä sellaista tule, vaikka näin pääsiäisen kunniaksi pistinkin tuohon kuvan omin kätösin askartelemistani munista. Mutta luultavasti bloggaan kuitenkin oikein väärin ylipäänsä, joten lisäsin sivupalkkiin Pörrön tarjoileman namiskan. (Johon en nyt saa linkitettyä, koskapa blogi ei lataudu.)

Se tässä pääsiäisleskeydessä vaan on outoa, että täällä on kerrakin hiljaista. Jopa hiljaisempaa kuin öisin, vaikka simasuut ovat silloinkin hiljaa ja nukkuvat. Että voiko pelkkä tietoisuus siitä, että he ovat kolme päivää vajaan viidensadan kilometrin päässä potensoida hiljaisuuden? Teineistä ei paljon ääntä lähde, tai jos lähteekin niin se on erilaista ääntä. Vähemmän äänekästä, eikä ollenkaan vaativaa. Tätä herkkua ei ole usein tarjolla, joten nyt on tankattava urakalla.

Menen sohvalle tankkaamaan. Rauhallista ja riemukasta pääsiäistä itsekullekin!

Taidetta koteihin

Lintunen halusi mennä makuuhuoneeseen lepäämään. Yläkerrasta suljetun oven takaa kuului klassista musiikkia (radio) sekä onnellista lauleskelua (Lintunen). Myöhemmin paljastui, että Lintunen oli ehkä lepäillyt, mutta hänen kätensä ei. Kolmella seinällä, kolmessa kaapin ovessa, kahdessa kaapin seinässä, yhdessä huoneen ovessa + kahdessa karmissa, kahdessa sängyssä (myös sälepohjissa), yhdessä patjassa, yhdessä vauvanvaatteita sisältävässä äitiyspakkauslaatikossa sekä kuudessa 50 X 30 cm:n kokoisessa Lundian hyllytasossa oli taidetta koteihin kerrakseen. Seinillä taide ylti lähes katonrajaan, sillä nuori taiteilija oli onnistuneesti käyttänyt kerrossängyn tuomaa lisäulottuvuutta hyväkseen.

Eikä tuolle edes voinut olla vihainen, kun nauratti niin hysteerisesti. Seinistä ja kaapeista tussinjäljet lähtivät kivutta, ovi ja karmit joudutaan maalaamaan. Muulla ei niin ole väliä.