Sweetie täytti eilen kahdeksantoista vuotta. Tapahtumaa juhlittiin ruusuin, kuohujuomin ja kakuin. Lintunen auttoi minua edellisenä iltana kakkupohjan leipomisessa nuolemalla vispilöitä ja vatkauskulhoa. Hän seurasi tarkkaavaisesti voileipäkakun rakentamista, ja ihmetteli aionko valvoa koko yön. Ilmeisesti tästä huolestuneena hän piti minulle seuvaavan puheen:
"Kuule äiti. Sovitaanko, että jatkaisit tuota aamulla ja
menisit nyt nukkumaan.
Katsos, jos et nuku tarpeeksi niin olet sitten niin
kärttyinen aamulla.Mitä jos menisit nyt nukkumaan, jookos."
(Vannon, että lapsi käytti juuri näitä sanoja, olkoonkin että muutama konsonatti puuttui välistä tai oli korvattu jollain toisella.)
Niinpä me menimme nukkumaan, vaikka kello olikin vasta yhdeksän.
Vieraita kävi runsaasti, nuoria naisia ja miehiä. Osa oli minulle uudempia tuttavuuksia, osan olen tuntenut jo alakoululaisesta asti. Ohjelmapuolesta vastasivat Lintunen ja Sulo, jotka vetivät monen tunnin shöyn. Lintunen oli puketunut parhaimpiinsa. Vahinko vain, että mumman tuoma vaaleanpunainen hörselö oli tarkoitettu vähintäänkin kaksi vuotta nuoremmalle lapselle. Kaksi vuotta sitten Lintusta ei moinen riepu kiinnostanut vähäänkään, mekot olivat kauhistus. Mutta nyt. Lintunen iski silmänsä tuohon prinsessaleikkiin tarkoitettuun uskomattomaan marenkiin. Päällehän se piti saada, mielellään olisi pitänyt saada vielä siivet selkään, mutta ne pitävät majaa mummolassa, eikä niitä sieltä tähän hätään lennättänyt millään. Koko päivän lapsi keikkui liian pienessä leningissään ja herätti hilpeyttä vierasjoukossa. Sulo keskittyi söpöilemään. Hän hoiti sen niin suvereenisti, että jopa lapsia avoimesti inhoava teini suli Sulon suloisuuden edessä ottamaan pojan syliinsä.
Illalla hihittelevä ja kikatteleva väki poistui juhlimaan täysi-ikäisyyden saavuttamista ravintolaan, ja siellähän menikin sitten myöhään. Tai oikeastaan myöhään meni jatkoilla. Sweetie oli kotiutunu noin 5.30. Olipa hyvä, etten valvonut odottamassa.
Juhliminen saavuttaa huipennuksensa ensi lauantaina, jolloin Sweetie pitää nuorisoseurantalolla yhteissynttäribibikset viikkoa nuoremman ja viikkoa vanhemman ystävänsä kanssa. Niihin juhliin mamma saa osallistua kuskaamalla juhlakaluja ja vieraita takaisin kulttuurikaupungin yöhön. Lupaa huolehtimiseen ja hermoiluun ei ole annettu, mutta tuleepa tuota varmasti harrastettua ihan luvattakin. On tämä sellaista tanssia ruusuilla, ettei paremmasta väliä.
1 kommentti:
Onnittelut!
Lähetä kommentti