Suloeläin järjestää

Pakko se on uskoa. Jos varsinkin kahden ensimmäisen lapsen kanssa elämä oli suht' siistiä ja rauhaisaa, kolmaskin nukkui yönsä hyvin ja enimmäkseen käyttäytyy kaupoissa ja julkisilla paikoilla, niin tämä neljäs ja viimeinen maksattaa minulla helpoista sisaruksistaan korkojen kera.

Nykyisin hän sentään herää enää ehkä kerran tai kaksi yössä, ja vieläpä nukahtaa jokseenkin helposti uudelleen. Mutta se käsittämätön tuhon ja sotkun määrä, jonka tuollainen 15 cm vajaat metriheikki saa aikaiseksi on jotain, joka ajaa minut joko ennenaikaiseen hautaan tai ehkä kaappijuopoksi. Kun selkänsä kääntää, useinmiten korjatakseen edellisen katastrofin jälkiä, Sulo ennättää jo luomaan uutta sekasortoa toisaalle. Toki hän enemmän kuin mielellään osallistuu myös siivoukseen. Hän on liiankin innokas imuroimaan, lakaisemaan, pyyhkimään pölyjä, tyhjentämään ja täyttämään niin tiski- kuin pyykkikonetta. Sulo on siitä harvinainen miessukukunnan edustaja, että hän rakastaa wc-pytyn kuurausta pönttöharjalla. Siinä vesi roiskuu, harja tansii ja mamma kiljuu yllätettyään Sulon taas kerran perusteellisesta pytyn rassauksesta.

En edes uneksi vieväni poikaa ravintolaan. Niin lapsimyönteistä syöttölää ei maailmasta löydy, että Herra Rapatessa Roiskuu ei herättäisi siellä kiusallista huomiota. Kauppaankaan en tuon kanssa lähde, jollei ole toista aikuista matkassa. Lintusen sanoin: "Sulo on niin villi luonnoltaan ja vikkelä jaloistaan." Lintusen sanastosta on myös otsikon suloeläin. Siili ei ole suloeläin, mutta varsa on. Ja kani. Minä olen vähän sitä mieltä, että myös Sulo on suloeläin, kaikesta huolimatta. Varsinkin nyt, kun hän nukkuu.