Rattaat löysivät tiensä kotiin tänään. Niiden perään soiteltiin Espanjassa useita kertoja ilman tulosta. Suomeen päästyäni soitin Finnairin tulopalveluun, mutta ei sielläkään kärryistä mitään tiedetty, koska minulla oli antaa vain matkatavaranumero, ei kadonneen matkatavaran referenssinumeroa. Sitä kun ei ollut, sillä Barcelonan kentällä Finnairin lomalentojen tulopalvelu hoidetaan eri toimistossa kuin reittilentojen tulopalvelu. Lomalentopalvelussa reklamaatio tehtiin manuaalisesti Spanairin lomakkeelle ilman mitään viitenumeroita, kas kun he eivät normaalisti hoida Finnairia, joten he eivät voi viedä tietoja koneelle. Just.
Suomessa tulopalvelun asiakaspalvelija kehotti kuitenkin soittamaan arkena Finnairin asiakaspalveluun korvausten hakemista varten, ja niin tein. Jostain syystä Finnairin asiakaspalvelun palvelualtis yksilö kuitenkin näki matkatavaratagin numerolla heti koneeltaan, että kärrymme olivat Barcelonassa, olleet jo yli viikon. 31 tuntia puhelustani kärryt kiikutettiin kotiovellemme. Kiitos asiakaspalvelijan, joka osasi asiansa. Jäi hyvä mieli.
1 kommentti:
Työkaveri oli työmatkalla Brasiliassa viikon. Matkalaukku katosi menomatkalla Pariisissa eikä koko matkan aikana löytänyt perille.
Kolme viikkoa se oli kateissa, mutta loppujen lopuksi löytyi jostain toiselta puolen maapalloa.
Mä sain näistä tapahtumista uuden syy pelätä lentämistä: mä olen vainaa, jos joudun olemaan viikon jossain ilman _omia_ tavaroitani. Voin vakuuttaa, että kenelläkään ei ole mun seurassa kivaa.
Lähetä kommentti