Tädit kävivät eilen katsomassa Sinkkuelämää. Tädit tykkäsivät. Pidin elokuvasta jopa enemmän kuin sarjasta. Luultavasti siksi, että sarjassa naiset elivät elämää, johon en mitenkään kyennyt samaistumaan. Elokuva tuntui liippaavan lähempää omaa elämää.
Elokuvan jälkeen menimme syömään hyvin. Tilanne suorastaan vaati myös nostamaan kuohuvan maljan naisten väliselle ystävyydelle. Melkein päätimme lähteä New Yorkiin Manoloita ostamaan. Kipsutellessani kotiin kymmensenttisillä koroilla varustetuilla kauniilla kengilläni, jotka ostin hetken mielijohteesta vain siksi, kauneuden tähden, mietin milloin muutos tapahtui. Milloin ihminen, joka ei ikinä olisi ostanu tonnin stifloja, pannut tuhatta markkaa kenkiin, alkoi pitää 170 euron hintaa ihan hyväksytävänä? Mutta osaan kyllä sanoa, milloin se ihminen päätti, että menköön vaikka tuhannen euroa. Mutta Manolot on saatava.
Eilen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mussa on varmaan jotain perusteellisesti vialla, kun mä en ole jaksanut innostua Sinkkuelämästä. Mä ihan oikeasti yritin katsoa sitä sarjaa alusta asti, katsoin monta jaksoa, mutta ei vaan kolahtanut. Eikä elokuva kiinnosta yhtään.
Mikä mua vaivaa???
Varmaan se sama vika, joka minussa on Täydellisten naisten suhteen :)
En ole mikään Sinkkuelämää-fani,en ole nähnyt joka jaksoa ja loppua kohden sarja mielestäni meni alaspäin. En ollut kiinnostunut elokuvasta enkä aikonut mennä katsomaan sitä. Mutkun nyt ilmaseksi pääsin hyvässä seurassa, niin menin. Yllätyin iloisesti ehkä siksi, että odotukset olivat niin matalalla.
Elokuva oli viihdyttävä, paikoitellen jopa liikuttava. (En tosin itkenyt ämpärillistä, kuten eräs ystävä kuulemma aiemmin, mutta kyllä munkin piti jotain roskia silmistä räpytellä.) Yksi mielestäni turha ja tarpeeton kohtaus siinä oli, enkä ole koskaan jaksanut myöskään kiinnostua ns. jyystön katselemisesta. Mutta kyllä mä tuosta kokonaisuutena tykkäsin.
Varsinaiset fanit kai ovat olleet elokuvaan pettyneitä, juuri siksi kun se ei ole niin kuin sarja.
Lähetä kommentti