Törmäsin eilen kaupan kassalla entiseen työkaveriin, jonka kanssa jaoin työhuoneen viisi tai kuusi vuotta. Opimme tuona aikana ymmärtämään puolesta sanasta mistä toinen puhui. Muut eivät näitä toisinaan yksisanaisia dialogejamme tajunneet ollenkaan, mikä huvitti meitä suuresti.
Edellisen kerran olimme tavanneet entisen työporukkamme ( pääasiassa vuosilta 1987 - 1994) saunaillassa joulukuussa 2004. Sen jälkeen emme olleet yhteydessä olleet, ehkä jotain "Hauskaa Pääsiäistä!"- sähköpostia lukuunottamatta. Tervehdyksiä vaihdettuamme toinen kysyy sen normaalin: "No, mitäs kuluu?" Kun vastaan, että eipä mitään ihmeempiä, vatsaa tässä taas kasvattelen, niin vastapuolen kasvoille leviää hämmästys. Hän oli juuri edellisenä yönä nähnyt minusta unta, ja siinä unessa olin ollut raskaana.
Sattuma on vitsikäs heppu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tuo kuulostaa suorastaan vähän pelottavalta... Hyviä vointeja ja yritähän jaksella väsytyksestä huolimatta!
Lähetä kommentti