Tekisin. Tekisin asioita toisin, mutta toivoisin kuitenkin päätyväni siihen missä nyt olen, melkein. Vain vähemmällä kärsimyksellä, itselle ja toisille. Mutta nämä lapset ja tuon miehen. Ne minä haluaisin. Vaikka tähän päätyminen väkisinkin tuottaisi tuskaa uudelleenkin elettynä.
Toivon, että tämä ei ole vain unta, josta herään vuoteen 1966. En millään jaksaisi, kestäisi elää uudelleen niitä kaikkia synkeitä lapsuus- ja nuoruusvuosia. En millään. Mieluummin kannan tunnollani tekemäni virheet. Elän elämättömiä päiviä, en uusintoja.
Kuin uni uneen
minä synnyin maailmaan
ja mieli on niin
kevyt: kuin kaste aamun
minä kerran katoan.
Musõ (suom. Tuomas Anhava)
2 kommenttia:
Voi apua, jos pitäisi elää uudestaan esim. 80-luku. Ei jaksaisi millään.
Toisaalta olis hienoa ssada elää uudestaan niitä ihania hetkiä (vaikkapa lapsen syntymä) mutta olis kauheata jos tietäisi että tää on eletty. Sitten miettisi että muistankohan tehdä just samoin, ettei tulevaisuus muuttuisi toiseksi... Tyydyn siis mäkin nykytilaan.
Lähetä kommentti