Minut vapautettiin pönttöön tuijottelusta jo menneellä viikolla. Jori-setä katosi jättäen jälkeensä vain kuvottavan kuvansa. Olen siis kykeneväinen vastaamaan Hiipinän haasteeseen:
Olet joutunut Fahreinheit 451:n maailmaan - mikä kirja haluaisit olla?
Ihan mikä tahansa Catherine Cooksonin romaaneista. En ole päässyt yhdenkään lukemisessa edes ensimmäisen luvun loppuun. Vaikka pelkkä ajatuskin kirjan polttamisesta kärventää sieluani, Cooksonin hengentuotteena pitäisin liekkien syleilyä armahduksena. Luulisin.
Oletko koskaan ollut ihastunut fiktiiviseen hahmoon?
Tottahan toki, vaikka kuinka moneen. Nyt ei tosin tule mieleen muita kuin Dorothy Sayersin Lordi Peter Whimsey.
Mitä luet tällä hetkellä?
En mitään. Jonossa on Stephen Kingin & Peter Straubin Pimeyden talo, mutta ensin olisi luettava uudelleen Talismaani. (Sitä ei ole Itäisen Kulttuurikaupungin kirjastossa, enkä koskaan muista lainata sitä Zotin siskolta, kun olemme siellä päin.)
Mikä on viimeisin kirja, jonka ostit?
Taisi olla Lintuselle kirjakerhosta Muumilaakson kätkössä (Harkkila-Mäkelä).
Mikä on viimeisin lukemasi kirja?
Jos muistan oikein (sillä muistiini ei ole nykyisin luottamista), niin Dan Brownin Da Vinci -koodi. Ei vakuuttanut: juoni vuoti kuin seula, päähenkilöt olivat raivostuttavan hoksaamattomia niinkin älykkäiksi kuvailluiksi henkilöiksi, ja sitten kaiken kruununa päälleliimatun oloinen typerä rakkausviritys. Pakkoko sitä romantiikkaa ja rakkauskohtauksia on kaikkialle tunkea, kysyn vaan.
Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian
Sinikka Nopola: Ei terhä tästä ny numeroo (ja Se on myähästä ny, yhteislaitoksena, jos sellainen olisi/tulisi)
Stephen King: Musta torni -sarja, kaikki seitsemän osaa, kiitos.
Aleksis Kivi: Seitsemän Veljestä
Kenen haluaisit jatkavan meemiä ja miksi?
Kiltin kirjamaku on minulle mysteeri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Victoria Holtin teokset voisi varmaan kans polttaa. Luin niitä teininä aika monta. Enää en moiseen tuhlaisi aikaani. Judith Krantzia yritin esikoisen odotusaikana lukea, mutta jätin kesken.
Da Vinci -koodi on lukematta, enkä tiedä luenkokaan. Kaikki siitä puhuu, mutta liekö vaivan arvoinen. Mulla on nykyään niin vähän aikaa lukea, että pitäisi olla takuukamaa. Yleensä luenkin kirjoja, jotka olen jo kertaalleen lukenut ja hyviksi todennut.
Sinikka Nopolan vikan sain joululahjaksi, ja tuli lukiessa paniikki, että me ollaan miehen kanssa Eila ja Rampe (vai oliko se Reiska...). Mä olen ollut Sinikka Nopolan kanssa Keski-Aasiassa viikon reissulla 1983. Se oli silloin tavallinen ihminen.
Lähetä kommentti