Kaikkien näiden näännyttävien hellepäivien jälkeen tänään on puhaltanut ihanan vilvoittava tuuli. Olemme nauttineet siitä Sulon kanssa takapihalla kirsikkapuun varjossa.Kirsikkapuu ei ole vielä kovin suuri, mutta sen varjoon voi kuitenkin levittää viltin. Sulo mönkii ruohonkorsia tutkimassa, minä makoilen Suloa ihaillen, Lintunen kirmaa ympäriinsä ja pulahtaa välillä kahluualtaaseen.
Toisinaan Sulo jää selälleen makaamaan pitkäksi aikaa. Hän katselee yläpuolellaan heiluvia kirsikkapuun lehtiä kauan, kauan. Kohta poika ottaa paitani alta hieman huikkaa, pitää silmiään kiinni ja melkein nukahtaa. Sitten meno taas jatkuu. Niin paljon nähtävää! Niin paljon kokeiltavaa! Niin paljon maisteltavaa! Ensimmäinen kesä!
1 kommentti:
Kuulostaa idylliseltä.
Ensi kesänä onkin sitten luvassa se kuuluisa toinen kesä, jolloin ei makoilla yhtään missään, vaan juostaan pää kolmantena jalkana kävelemään oppineen vuosikkaan perässä;)
Lähetä kommentti