Epätoivoiset yritykseni saada järjestystä aikaan taloudessa johtavat vain rojun siirtymiseen yhdestä paikasta toiseen. Tänään kävin verkkovaraston kimppuun aikomuksenani tehdä sinne tilaa, jonne siirtää sisältä tavaraa, jota ei käytetä, mutta jota ei voi poiskaan heittää.Varastoon tuli tilaa jätesäkillisen verran, mutta sisälle kulkeutui tämä aikoinaan Sweetielle kuulunut kavioeläinlauma, josta kuvassa vain osa. Lintunen ihastui erityisesti taustalla uljaana seisovaan ratsuun, mutta kyllä tuo punkkariksi tuunattu aito Hasbron ensimmäisen sukupolven My Little Ponykin äärimmäisenä vasemmalla kelpasi.
Pahvilaatikkoon jäi vielä kolme vauvanukkea (kaksi tyttöä ja yksi poika), hyppynaru, nuken sitteri, Baby Bornin vaatteita ja tarvikkeita, leikkiastioita ja -kodinkoneita, pehmoleluja. Sekä ainakin parikymmentä Barbieta, pari Keniä ja kolme 30 vuotta vanhaa Disco Girls -sarjan nukkea. Minulla oli alunperin koko sarja: punapää Dee, blondi Britt, brunetti Tia, afro Domino ja miehekäs Tony, osa jopa tuplana. Minne lie kadonneet muutoissa. Barbien ja Discotyttöjen vaatteita oli läjäpäin. Miksi en millään raaski luopua niistä, vaikka suurimmalta osalta nukeista on petoeläinkaksikkomme muinoin amputoinut jalkaterät ja vähän nakerrellut kämmeniä, vaatteet kaipaisivat kipeästi pesua, eikä niillä varmaankaan kukaan enää koskaan leiki.
Huomenna aion käydä läpi vaatekaappini ja kylmästi raakata pois kaiken, mitä en ole vuoteen käyttänyt. Myös ne kuusi vuotta vanhat, käyttämättömät, harmaat Rilsin jakkupuvun housut. Niissä oli 10 cm liian pitkät lahkeet, enkä koskaan saanut niitä lyhennettyä. Jakkua tuli käytettyä vain hameen kanssa. Molemma palvelivat hyvin loppuun asti, eivätkä ne enää mahdu päälle. Ehkä niistä raaskii jo luopua. Puhumattakaan siitä hurrrrmaavasta äitiysmekosta vuodelta 1990. Asu on ruman ruskea, siinä on kermanvärinen kaulus ja kauluksen alla rusetti. Suoraan mekkoon on ommeltu kuminauha jonnekin lantion ja polvien väliin joten säkki on varmasti ollut varsin imarteleva ylläni ison vatsan kanssa. Se oli mielestäni ruma jo ostaessani sen pakon edessä, mutta silti olen jostain käsittämättömästä syystä raahannut mukanani siis 16 vuotta. Huomenna sille tulee lähtö. Ihan varmasti.
6 kommenttia:
Aaaah, osaan kuvitella tuon hekumallisen äitiysmekkosi. Muistan ne Mammakeskuksen kuvastot 80-luvun lopulta. Niissä oli tuollaisia rusetillisia säkkejä sivutolkulla. Jostain syystä silloin mammavaatteisiin kuuluivat röyhelökaulukset ja rusetit.
Tavaroista ja niistä eroon hankkiutumisesta minunkin on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta en ole vielä ehtinyt. En ole kyllä ehtinyt vielä heittää juuri mitään poiskaan, hamstraan vain.
Enpä ole ketään vähään aikaan nähnyt niin vilpittömästi nauramassa niin (mun mielestä) oudolle asialle, kun toissa päivänä Eräs otti ja repesi nähtyään mun verkkovaraston. Se ei uskonut kun sanoin että se on _täysi_. Kattoon asti kamaa (tarpeetonta suurin osa). Miesraukka ei ole vielä nähnyt mun kaappien sisältöä, täytynee pitää asia niin koska muuten saattaa kuolla nauruun. Mulla on kans vaatetta aivan joka lähtöön, ja suurin osa vuosia olleet käyttämättä... Pitäis muuttaa että pääsis niistä eroon.
Miksi mä en ole kuullut moisista Discotytöistä mitään? Onko mun vanhemmat pimittäneet multa jotain olennaista aikamme lapsikulttuurista?
Mulla oli _yksi_ aito barbi. Mun lapsilla on varmaan kymmenen, mikä näkyy myös siinä, että ne kohtelee omiaan kohtalaisen kaltoin.
Ostan mielelläni poikanuken pois, mikäli se lukeutuu tarpeettomiin kamoihin!
Oho, Heltta, nyt vasta huomasin ostotarjouksesi. Valitettavasti Sweetie ei halua luopua poikanukesta, joten se jää edelleen varastontäytteeksi.
No eipä niistä aarteista kyllä kannatakaan luopua!
Olen itse ollut aivan otettu ja innoissani kun huomasin, miten paljon vanhoja leluja vanhempani ovat säilyttäneet kaikki nämä vuodet. Viime viikolla löytyivät minikokoiset kangaspuut! Mikä mahtava lelu. tuskin maltan odottaa että pääsen kutomaan mattoja lasten nukkekotiin. Muistot nostavat rupumpienkin jättölelujen arvoa.
Lähetä kommentti