Kivaahan se on, kun perhe on jälleen kotona. Se ei ole kivaa, että perhe sotkee hirvittävästi, mutta ei siivoa ollenkaan. Minä pidän siististä kodista, mutta en siivoamisesta. Erityisesti ärsyynnyn muiden jälkien korjaamisesta. Muiden jälkiä on pakko korjata, jos haluan elää siistissä kodissa, koska kukaan muu ei näköjään halua.
Menen yleensä ensimmäisenä nukkumaan, sillä nousen aamuisin ensimmäisenä ylös, joskus Sulo tekee seuraa, joskus ei. Jos ei tee, kuten tänään, minua raivostuttaa kuluttaa kallisarvoista yksinolon, rauhallisen aamiaisen ja lehdenluvun aikaa likaisten astioiden, luettujen lehtien ja mytättyjen nenäliinojen ja talouspaperitollojen alle hautautuneen keittiönpöydän esiinkaivamiseen. Toisinaan aika riittää raivaustöiden lisäksi siihen lehden lukemiseen loppuun asti, ja jopa nettituokioon (kuten tänään), useinmiten olen ehtinyt vasta Hesarin osioon C, kun Sulo herää. Se siitä lehdestä sitten sillä erää.
En enää ihmettele, mistä ne vanhat, kärttyiset naiset tulevat. Minäkin olin ennen niin mukava ja leppoisa. Mitä kaikkea likaiset astiat ja lukemattomat aamulehdet saavatkaan ihmisessä aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Amen! Tuo ylläoleva olisi ihan yhtä hyvin voinut lähteä minun näppäimistöstäni :-D
Herätä perhe siivoamaan sotkunsa. Tai pidä niin mielenosoituksellista meteliä, että heräävät siihen väkisinkin.
Mullakin olisi tosi siistiä, jos ei olisi miestä, lapsia ja kissoja sotkemassa. Toi miehen atk-röykkiö tässä ruokapöydän vieressä alkaa ottaa päivä päivältä enemmän päähän...
Lähetä kommentti