Peli valehtelee. Kun aloin odottaa Suloa, painoindeksini oli pari pykälää päälle sairaalloisen lihavuuden alarajan. Peilikuvani ei omasta mielestäni vastannut painoindeksin määritelmää. Valokuvissa näkyi kammottava valkoinen valas.
Suloa odottaessani painoni kehittyi niin, että synnytyksen jälkeen painoindeksi oli laskenut vaikean lihavuuden puolelle. Peilissä näky oli sama kun ennenkin, valokuvissa kalpea ja turpeakasvoinen plussapallo.
Nyt painoindeksini on vajunut huomattavan ylipainon ylärajalle. Jotain voi aavistaa siitä, että housut pyörivät päällä ja rintaliiveissä on ylimääräistä tilaa. Peilikuvassa ei näy muutosta. Mutta eilen otettu valokuva paljastaa omiinkin silmiin, että kasvot ovat kaventuneet ja muutama makkara on vyötäröltä lähtenyt. Painoa on toki edelleenkin enemmän kuin laki sallii, mutta naama näyttää sentää jo ihan ihmismäiseltä, eikä enää pullapojan pärstältä syvälle uponneinen rusinasilmineen. Valokuvissa siis. Peilissä ei mikään muutu. Hyvä kun edes kuvissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onnea ja hatunnosto! Tuollaisella painonlaskulla on jo huomattavia terveysvaikutuksia.
Terveisin perässä laahustava.
Mä odotan kovasti, miten nää sun kuvaukset itsestäsi muuttuu, kun paino alenee;)
Lähetä kommentti