Blogitauko pääsi vähän venähtämään. Alkujaan taukoa oli tarkoitus pitää vain mummolareissun ajan, vajaa viikko. Sen jälkeen on oltu jo viikko kotonakin, mutta ei vain tahdo löytyä aikaa tai jaksamista päivitykseen. Mielessä liikkuu kaikenlaista, mutta mikään ei ennätä blogiin asti. Aika kuluu kuin huomaamatta, päivistä tulee viikkoja, viikoista pian kuukausia. Päivitysväsymys vaivaa.
Päivitystauon aikana Sulo on oppinut konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan, kiipeämään portaita ylös sekä kasvattanut alaleukaan ensimmäiset kaksi hammasta. Nyt hän opettelee kävelemään puita pitkin. Erityisen ihanaa on, jos joku jaksaa kävelyttää häntä kainaloista tai käsistä kiinni pitäen. Kaikki mahdollinen ja etenkin mahdoton löytää tiensä Sulon suuhun. Päinvastoin kuin käsien sotkemista inhonnut Lintunen, Sulo ryntää sutena kissanruokakipon kimppuun ja maistelee tuota erinomaista herkkua. Toki ihmisten ruokakin on kiintoisaa, kaikkea pitäisi saada maistaa. Sulo sylissä on mahdotonta syödä, hän tarraa kaikkeen kiinni kuin haukka. Onni, ettei poika tiettävästi ole millekään allerginen, eikä kovin herkkävatsainen.
Lintunen touhuilee omiaan päivät pitkät. Suurimman osan ajasta hän viihtyy ulkona kavereiden kanssa, toisinaan he pitävät piknikkiä takapihalla ja välillä melskaavat kahluualtaassa. Sisällä Lintunen katsoo neljättäkymmenettäyhdeksättä kertaa kirjastosta lainattua My Little Pony dvd:tä ja ajaa vanhempansa hermoromahduksen partaalle loputtomilla miksi, mitä ja mikä kyselyillään. Jokainen vastaus poikii uuden kysymyksen. En muistanut, että se on näin rasittavaa, vaikkakin muistan että Sweetie oli tuossa vaiheessa vuotta nuorempana, ja rasittavaa se oli silloinkin. Enimmäkseen Lintusen kanssa on helppoa ja mukavaa, hän on nykyisin suhteellisen vaivaton lapsi.
Vaikka päivisin on vielä täysi kesä, yöt ovat viileitä (onneksi), ja ilmassa on aamuisin selvästi syksyä. Koulut alkavat kahden viikon päästä, Zotin työttömyys näyttää vihdoinkin olevan päättymässä. Minä menen takaisin töihin viiden kuukauden kuluttua. Äkkinäinen luulisi, että se on pitkä aika, mutta ei se ole. Se kulkee nopeasti, kuin sormien välistä valuva vesi. Jäljelle jäävät vain muistot, kunnes nekin haalistuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Pieni korjaus muuten oivaan postaukseen: Ilmassa ei ole syksyn tuntua.
Väkisinpäivitys ansaitsee palkkioksi kommentin :)Päivitysväsymys vaivaa ilman postailujakin. Samaan tapaan viikkoja vierähtelee taakse tasaista tahtia (melkolailla aamunjenlaskemisfiilikset juuri nyt).
On mukava välillä eläytyä vauva-arkeen, sen leppoisaan päivä kerralla elelyyn. Toivon itsekin vielä uutta tilaisuutta ennen vaihdevuosia, kunpa ei tarvitsisi kynsin hampain roikkua työn perässä niin sitten!
ja iltaisin on muuten jo selvä syksyn tuntu.
Aijai, ihan on samat puuhat meidänkin blogivauvalla. Täsmälleen. Ne portaat vaan on mummolassa, ei meillä - vielä.
Minäkin tässä harkitsen töihin menoa / työttömäksi jääntiä ja sen aikataulua. Vuoden alusta aikaisintaan. Päivähoitohakemuksia on ryhdyttävä väsäämään, kyllä se vähän sydänalaa korventaa. Lyhyt on aika nykyään, kaikista päistä.
Ilmassa _on_ syksyn tuntua. Tuuli on viileä ja aamuisin sen oikein haistaa. Ihana syksy!
Hiipinä, aamun valo on selvästi jo syksyisen viistoa, ilmassa on kosteutta ja aavistus koleutta. Syksyä ilmassa.
Heltta, sinä sentään voit odotella sitä tilaisuutta, meikä joutuu tyytymään vaihdevuosien odotteluun :P
a-mm-v, naulan kantaan: Ihana syksy!
Lähetä kommentti