On outoa olla taas päivisin ainoana aikuisena kotona. Alkuun Zot tuntui olevan kaiken aikaa tiellä, sotkemassa päivärytmiä ja ylipäätään sotkemassa. Puolessa vuodessa sitä kuitenkin tottuu kummasti, ja nyt joutuu jälleen miettimään tekemisensä uudelta kantilta. Aikaa kaiken "oman" tekemiseen on entistä vähemmän.
Työttömyys ei ole ilo, mutta työttömyydestä juuri tähän saumaan oli perheelle paljon iloa. Lintusen ensimmäisen vuoden aikana Zot ei juuri arkisin lastaan valveilla nähnyt. Nyt hän on voinut kuuden kuukauden ajan osallistua lastensa arkeen aamusta iltaan. Se on tehnyt hyvää meille kaikille. Työllistyminen tietää vähemmän taloudellisia huolia, mutta myös vähemmän perheen keskeistä aikaa. Kaikkea ei voi saada.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti