Viimeistä viedään, angstia pukkaa

Tänään oli viimeisen vanhempainvapaani viimeinen päivä. Kyllä meni nopeasti. (Se vapaa, päivän pituus oli vähintään 78 tuntia. Eikä se edes ole vielä ohi, mutta Sulo nukkuu jo, ja Lintunenkin on jo sängyssä.) Huomisesta alkaen olen vuosilomalla, 31 arkipäivää, ja sen jälkeen hoitovapaalla vuoden loppuun. Sen jälkeen, jos hyvin menee, teen töitä noin kaksikymmentä vuotta. Näinä aikoina ei kuitenkaan voi koskaan olla varma, siitä hyvin menemisestä. Ehken nyt kuitenkaan sure sitä vielä, kun on muutakin vatvottavaa.

Kuten esimerkiksi se, että päiväkoti aukeaa joululoman jälkeen 8.1.2007, töihin pitäisi mennä viikkoa aiemmin. Ratkaisuvaihtoehtoja: a) viikko palkatonta alkuun b) viikko seuraavan kesän lomista c) Nurmi-täti hoitamaan veljenlapsia, jos ei ole saanut töitä. Millä tahansa näistä ratkaisuista Sulon päiväkotiharjoittelu ajoittuu joulunalusviikolle. Sikäli kun Sulolla on paikka tammikuun alusta asti. Jonossa on kahdeksan lasta, ja niistä kaksi on minun. Toki jonon kärkipäässä, kun tuli jätettyä hakemukset kerrankin ajoissa.

Jos sitten saan lapset päiväkotiin, niin voinkin alkaa jännittää etenkin Sulon hoitosuhteen kestoa. Kas kun päiväkodin viereen aletaan rakentaa uutta koulua. Uusi koulu valmistuu suunnitelmien mukaan syksyllä 2008, ja kielikylpyluokat siirtyvät toisaalta tähän kouluun. Joten kielikylpyesikouluryhmä ollaan aikeissa siirtää lähemmäs uutta koulua jo syksystä 2007 alkaen, vahvana ehdokkaana viereinen päiväkoti. Mikä tarkoittaa sitten sitä, että yksi ryhmä on lempattava pihalle kielikylvetettävien tieltä. Arvatkaa mikä ryhmä? Pienimmät tietenkin. Minne? Ei mitään tietoa, kenelläkään. Edes niillä, jotka asiasta ovat päättämässä. (Mutta alle kolmivuotiaiden paikkahan onkin kotona, äidin kanssa. Kuinkas nyt pääsikin tuo taas unohtumaan.) Uusi päiväkoti on toki suunnitteilla, mutta se valmistuu aikaisintaan alkuvuodesta 2008, näillä näkymin ei vielä silloinkaan. Sen piti olla valmis jo pari vuotta sitten, mutta mitäpä tässä kaupungissa on koskaan saatu rakennettua ilman pitkää ja perusteellista vatvomista.

Kunpa voisikin olla kuin Scarlett: ajatella sitä vasta huomenna. Tai vielä parempaa, olla kuin Rhett ja eikä välittää vähääkään.