2. maaliskuuta 2008

Mörökölli vieköön

Pitäisihän se tietää. Että kun lupaa ja (melkein) vannoo, ettei ilmoisna ikinä, ei kuuna kullanvalkeana. Tai mörökölli minut vieköön. Niin sitä sitten yhtenä aamuna herää ja huomaa olevansa kihloissa.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:-))))
onnea! Sormus on sormus on sormus.

Cajsa

Anonyymi kirjoitti...

:) ONNEA!

Anonyymi kirjoitti...

Hihii.... ONNEA!

T. Kiltti (Ei jaks kirjautuu ees enää.)

Anonyymi kirjoitti...

:-)) Hauskaa, onnea kovasti! Ethän nyt vaan itse varman hamekankaan toivossa ryhtynyt toimeen;)

Reija

Lazur kirjoitti...

Cajsa, ei tässä mitään sormuksia vielä ole ehditty hankkia, mutta kiitos onnitteluista kuitenkin, kaikille.

Reija, no en mä _hamekankaan toivossa, mutta tunnustan muuten.

Anonyymi kirjoitti...

Hei vau! Onnea!!

Svanhild kirjoitti...

Onneksi olkoon! Kai tajuat, että pohjalaiseen sukuun naivan on pakko pitää kunnon häät;)

Anonyymi kirjoitti...

ONNEA!!! Mörökölli vieköön sormuskauppaan siis...

WT

Lazur kirjoitti...

Hiipinä, olen tuskaisen tietoinen kyseisestä pakosta, mutta kieron savolaisen ja hitaan hämäläisen vastarannankiiskisenä uusmaalaisena jälkeläisenä teen(me) sille pohjalaiselle suvulle oharit. Se tulee yhtä kalliiksi kuin hillittömät hääpidotkin, mutta ilman niitä pitoja ;)

Svanhild kirjoitti...

On se ihan mahdollista (niinhän mekin tehtiin), mutta varaudu kuulemaan tekemistäsi ohareista x seuraavaa vuotta. Meidän häistä on yhdeksän vuotta tänä kesänä, eikä oharit ole unohtuneet ainakaan vielä.

Anonyymi kirjoitti...

OI! Onnittelut! Hienoa että joku vielä uskoo avioliiton onneen! :) juselius

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! :-)

Jakaranda vähän jälkijunassa ;-)