Tuli näistä kahdesta pakottava tarve sanoa: ajakaa, kanssasisaret, ajakaa rohkeasti vaan! Ajokortti on aivan liian kallis käytettäväksi pelkkään henkilöllisyyden todistamiseen.
Aja aina kun siihen on tilaisuus. Jos tilaisuuksia on liian harvoin, järjestä niitä.
Jos joku ei haluaisi antaa sinun ajaa, koska hänen mielestään ajotaitosi on kehno ja olet vaaraksi itsellesi ja muille liikenteessä, kysy: "Miten voin koskaa tulla paremmaksi kuskiksi, jos en koskaan saa ajaa?"
Jos joku ajaessassi arvostelee, neuvoo, huokailee ja henkäilee vieressä kaiken aikaa, pyydä häntä vaikenemaan. Sano, että sinä ajat autoa nyt ja jos kaipaat ohjeita, osaat kyllä pyytää niitä, kiitos. Jos pyyntö ei tehoa, komenna arvostelija takapenkille. Jos takapenkilläkään ei osata olla hiljaa, pysäytä auto ja kerro, että jos suu ei pysy supussa, sopii kävellä.
Jos ajaminen pelottaa, aja silti. Aja hiljaisina aikoina, aja ruuhka-aikaan, aja kaupungissa ja maantiellä. Aja pimeällä, sateessa, lumituiskussa, liukkaalla ja kesäkelillä. Aja tuttujen paikkojen lisäksi myös vieraissa paikoissa. Käy reitti mielessäsi läpi etukäteen. Jos ajat harhaan, voit pysäyttää turvallisessa paikassa, kääntyä ympäri ja palata takaisin. Varaa tarpeeksi aikaa, äläkä hermostu vaikka sinulle tööttäiltäisiin torvea tai näytettäisiin kansainvälisiä käsimerkkejä. Jokainen kuski tekee töppää joskus, jokainen on joskus ollut aloittelija. Ole itsellesi armollinen, anna itsellesi aikaa oppia.
Tartu rattiin, käännä virta-avaimesta ja anna mennä! Vapauta sisäinen autoilijasi! Varmuus tulee ajan ja ajon myötä, ja jonain päivänä huomaat ettei ajaminen jännitä enää. Jonain päivänä sinulle valkenee, millainen nautinto on karauttaa peltiratsulla kohden auringonlaskua. Siihen asti: aja, aja, aja!
Edit: Unohtui sanoa, että ei tämä paatos yksin Kauran autoilusta herännyt, vaikka olikin se kuuluisa viimeinen korsi. Pienen ajan sisällä on tullut taas vastaan niin monta samanlaista tarinaa. Ihan vasta oli puhetta työkaverin kanssa hänen vaimostaan, joka ei uskaltaudu rattiin. Ei, vaikka mies kuinka kannustaa ja rohkaisee. Kun en tunne vaimoa, niin en kehtaa hänelle mennä saarnaamaan. Saarnaan siis blogissani, jospa siitä joku vaikka valaistuisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kiitos, ihanasti kirjoitettu! Itse arvostan suuresti joukkoliikennettä, mutta yksityisautollakin on oma aikansa ja paikkansa. Etenkin uskon, että pikkulasten äitien hektisessä elämässä oma auto voi mahdollistaa omaa aikaa, omaa harrastusta ja olla suuri vapauttava tekijä. Eikä se ajotaito valitettavasti kartu bussissa istumalla.
Hyvä kirjoitus! Jossain lehdessäkin oli juuri teksti, jossa kehotettiin naisia rohkeammin autoilemaan ihan vain siltäkin varalta jos joskus koittaa päivä jolloin miestä ei enää olekaan kuljettamassa.
Sain just tänään kortin 27,5 vuotiaana joten tämä juttu tuli vastaan aika hyvässä välissä!
Ekaa kertaa kun lähdin omalla autolla liikkeelle tänään, totesin että saa aloittaa ihan alusta melkein opettelun kun biili on niin erilainen kuin autokoulun. Ja aika pienestä ne ihmiset tööttää, se on tullut huomattua. Jopa autokoulun autolle, mikä on mielestäni todella turhaa.Pian se ilmeisesti ihmisiltä unohtuu että itsekin ovat joskus olleet aloittelijoita...
Kiitos rohkaisusta. Just tänään töihin tullessani päätin, että nyt on pakko alkaa ajaa etten ole kuin äitini.
Nolottaa lisäksi se, että olen kannustanut kuopuksen autofriikiksi. Likka hokee koko ajan "minä ajaa" milloin junaa, venettä, laivaa, moottoripyörää jne. jne. Ja äitiään ei ole vielä auton ratissa nähnyt.
Lähetä kommentti