Sisäinen kelloni jätätti aamulla. Normaalisti herään aina viimeistään 5.30, yleensä kuitenkin jo 4.56 ja ihan ilman herätyskelloa. Tottumuksen voima on ihmeellinen, minä sentään olen entinen illanvirkku aamuntorkku. Tänään heräsin vasta 5.56, ja oli tulevinaan kiire, kun normaalisti olen jo tuossa vaiheessa kovaa kyytiä matkalla töihin. Mitään kiirettä oikeasti ei olisi ollut, voin yhtä hyvin tulla töihin yhdeksältä sen normaalin puoli seitsemän sijaan, mutta kun olen jotenkin ajastanut itseni niin, että täällä olisi hyvä olla 6.30. Muuten olen muka myöhässä.
Ja koska sisäinen kelloni jätätti, ja myöhästyin vartin lähdöstä, en millään ehtinyt pysähtyä uhmaamaan vaaroja (= venäläisiä liikemiehiä) moottoritien lehvähdysalueella, niin että olisin voinut tarkistaa, että mikä se anilliininpunainen kukkiva oikein on. Mutta ehkä huomisaamuna jo. Elämme jännittäviä aikoja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti