Hiljaiseloa

Ei jaksa, ei ehdi, eikä ole paljon sanottavaa, tai jos onkin, niin se ehtii unohtua siihen mennessä kun pääsee netin ääreen.

Zot painaa töitä, harrastaa, treenaa vaihteeksi systemaattisesti maratonia varten, ja ensi perjantaina "virkistyy." Parisuhde pysyy tuoreena, kun näkee harvoin.

Sweetie lähtee huomenna Seinäjoelle Power Cupiin. Yleensä Poweri on ollut kesän kohokohta, mutta ensi viikolla teini lentää Torquay'n (miten se pitäisi oikein kirjoittaa?) kansainväliselle kielikurssille. Kaipa se siellä kieltäkin oppii, toivoo hyväuskoinen äitee.

Junioria ei ole paljon kotona näkynyt. Kesä on mutta koulua ei, paljon aikaa hengailla kavereiden kanssa skedeämässä. (Tai jotain sinnepäin. Kun minä olin nuori, sanottiin vielä rullalautailemassa. Nykyään kuulemma ei.)

Lintunen sairastaa. Lapsella on ensimmäistä kertaa korvatulehdus, ja ehkä keuhkokuume kaupan päälle. Tulee mieleen, että mentiinkö lääkäriin liian myöhään, kun kuume nousi torstaina, sunnuntaina sitä ei ollut ollenkaan, mutta maanantaina lapsi oli aivan vetämättömissä ja vasta sitten mentiin tohtorille. Paha sanoa.

Lääkitseminen on yhtä tuskaa. Lientä annetaan onneksi vain kahdesti vuorokaudessa ja vain kaksi millilitraa kerrallaan, mutta koville ottaa sekin. Lääkkeen jälkimaku on kitkerän katkera, vähän kuin Kynneliä olisi ottanut. Minä nimittäin maistoin ihan tipan, kun Lintunen oli eilen aamulla istunut kaksi tuntia sohvalla kuolaamassa tauotta ja valittamassa, että se on pahaa. No on, todella pahaa on. Mutta ei auta, vielä 16 satsia on truutattava sätkivään ja parkuvaan potilaaseen. Ei kiva.

Elviksellä näyttäisi kaikki olevan hyvin. Aivot on, vatsalaukku ja virtsarakko ja sitä myöten ruokatorvi ja munuaiset on. Kokoa oli sen verran, että laskettua aikaa veivattiin vajaalla viikolla aiemmaksi. Nyt vain kasvatellaan.

Minä odotan lomaa. Enää 11 työpäivää.