Puolet työmatkastani paahdan pitkin moottoritietä, toisen puolen kehäteitä. Kehien varrella ei kauhean paljon piennarkasvillisuutta ole, tai sitten en vilkkaamman liikenteen vuoksi ehdi kiinnittää siihen huomiota. Mutta moottoritien pientareet, niillä kukkii.
Olen alkanut tuntea suunnatonta halua päästä moottoritien pientareelle tutkailemaan, mitä kaikkea siellä oikein kasvaakaan. Ainakin koiranputkea ja lupiineja. Niittyleinikkejä ja sananjalkoja, tai ehkä se on alvejuurta. Vaikea tunnistaa lajia, kun ajaa sataakahtakymppiä ohi. Nyt pientareella kukkii myös jokin aniliininpunainen, ja minun olisi välttämättä päästävä katsomaan voisiko se kenties olla mäkitervakko. En ole nähnyt mäkitervakkoa kymmeniin vuosiin.
Olen melkein päättänyt kerätä kasvion. Tieteelliset nimet ja kaikki. Oppikoulussa kasvien kerääminen oli pakkopullaa, ja tieteelliset nimet ovat hävinneet muistista melkein kaikki. Vain Anemone nemorosa ja Convallaria majalis ovat jääneet mieleen. Mutta tunnistan kuitenkin yllättävän paljon kasveja. (Paljon enemmän kuin Zot, joka ei erota leskenlehteä voikukasta. Se lienee ymmärrettävää, jos on käynyt vuosikausia koulua ihan toisissa maissa.) Mutta nyt minä haluan oppia tuntemaan niitä lisää.
Minusta tulee Hemuli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ei se ole Hemuli, vaan Mehuli, jos meidän kuopukselta kysytään:)
En mää vaan ole koulussa kerännyt mitään kasveja:-O
Kasvionkeräämishaaveita on täälläkin! Jospa tänä kesänä viimein aloittaisi, osa on jo tietenkin myöhäistä, mutta jatkaahan voi ensi kesänä. Näyttää muuten olevan geeneissä tuo vimma kasveihin, Kuopus on yhtä pöhkö rehujen perään kuin äitinsä, isoäitinsä ja isoisoäitinsä :-) ...ja hänestä saisi varmasti mukavaa kasvienkeräilyseuraa. Hmm :-)
Nykyään niitä kasvioita taas kerätään, ainakin meidän kylän koulussa :P.
Wavy, no niinpä voisikin olla, kovin on saman näköinen. Enkä missään ole nännyt sellaisia mattoja mäkitervakkoa, että sikälikin se voisi olla ailakki.
Jumppahuiti, pitää tutkailla miten sinne pientareelle voi kiertää jotain takakautta, ettei tarvise siihen motarin varteen pysähtyä. Onhan tähän nyt saatava selvyys.
Hih, ajattelen sinua kun seuraavan kerran itse kiidän pitkin kehäteitä ja moottoriteitä. Mä lähinnä Helsingin seudulla ollessani (ja siis taksissa istuessani) vertailen etelää ja pohjoista - ja aina etelän voitoksi.
Kasvilajeista en tiedä mitään, mutta etelässä on aina niin ihanan vehreää.
Lähetä kommentti