Bongattu: mäkitervakko

Ei, en ole vieläkään poikennut siellä moottoritien pientareella. Mutta koska viruin eilen (ja tänään myös) ankaran flunssan kourissa kotona, pääsi Zot poikkeuksellisesti autolla töihin. Mistä seurasi se, että minä paarustin kahden Panadolin voimalla kävellen hakemaan Lintusta hoidosta. (Rintaan pisti, niveliä särki ja henki loppui. Ja tänään sama uudelleen, huh!)

Kävelimme (Lintunen ei halunnut istua rattaissa, vaikka matkaa on kolmatta kilometriä) takaisin turvallisempaa mutta pidempää reittiä. Ja siinä, missä kävelytie sukeltaa alikulkutunneliin, aivan siinä tunnelin suulla rinteessä, siinä niitä oli muutama yksilö. Mäkitervakoita, aniliininpunaisia, mustaa tahmaa, "tervaa", varressaan. Tuuletusta!

Näimme myös lupiineja, koiranputkia, suolaheinää, siankärsämöitä, pihasaunioita, pujoja eli marunoita, hevonhierakoita, piharatamoita, savikoita, timoteitä, luhtalemmikkejä, harakankelloja, puna- ja valkoapiloita, niittynätkelmiä, ketohanhikkeja, maitohorsmia (ei vielä kukkivia), keto-orvokkeja, heinätähtimöitä, valkopeippejä, sekä jotain sellaista, jota en ole vielä onnistunut tunnistamaan. Se on selvästi esikko, mutta mitä lajia, ei aavistustakaan.

Hautausmaa on suuri, ei kovin kaunis kaikkialta, mutta mielenkiintoinen. Pidän eniten siitä uurna-alueesta pienessä rinteessä, jossa muistolaatat on sijoitettu luonnonkiviin. Kivien välissä kasvaa maanpeitekasveja, ja omaiset ovat istuttaneet värikkäitä, matalakasvuisia kukkia kivien eteen.

Yleensä kävelyreittimme kulkee hautausmaan läpi, sillä sen kiertäminen vie liikaa aikaa ja voimia, niin tälläkin kertaa. Lintunen ihaili kukkia ja patsaita haudoilla. Suorakaiteenmuotoiset, reunuskivillä ympäröidyt ja hiekan peittämät haudat olivat hänen mielestään hiekkalaatikoita. Lintusesta oli hauskaa, että hiekkalaatikoissa kasvoi kukkia.

Lintunen on rauhallinen lapsi, ja hän kulkee hautausmaallakin paikan vaatimalla arvokkuudella, pysähtyen aina välillä katselemaan tarkemmin jotain kiinnostavaa yksityiskohtaa, mutta varoen koskemasta tai tallomasta. Lintunen huomaa paljon sellaista, mitä aikuisen silmä ei heti hoksaa. Hänen kanssaan on hauska olla kiireettömällä kävelyllä. Siinä unohtaa kuumeen ja kolotuksen.