Mistään ei oikein huomaa, että olisin raskaana. Eikä sitä aina oikein muistakaan. Enää ei ole pahoinvointia eikä vatsa ole vielä raskaanaolevan vatsa. Se on muuten vain paksun naisen vatsa. No jaa, vessassa kyllä pitää käydä aivan liian usein. Väliaikaiset hyvästit siis seurapiirirakolle, jonka ansiosta bakteerikauhuinenkin voi viettää vaikka 16-18 tuntia kaupungilla käymättä kertaakaan julkisissa käymälöissä.
Elviksen liikkeet ovat alkaneet tuntua vasta nyt. Olisin voinut vannoa, että istukka on kohdun etuseinässä estämässä tuntemuksia, mutta ei. Takaseinässä se möllöttää. Lintusen liikkeet tuntuivat jo raskausviikolla 14, mutta silloin sitä olikin aikaa kuulostella kehonsa joka rapsausta. Nyt Lintunen pitää ajatukset toisaalla varsin tehokkaasti.
Niin, ja siitä minun sallittaneen iloita, että painoni on reilut kaksi kiloa alle lähtöpainon vielä tässä vaihessa. Tällä painoindeksillä kun ei ole varaa edes puoleen keskimääräisestä raskaudenaikaisesta painonnoususta. Ravintoterapeutin ohjeet ruokavalion viilauksesta eivät ole menneet hukkaan, niin tylsältä kuin se kasvisten jäystäminen ja Oivariinin vaihto mauttomaan Benevivaan alkuun tuntuivatkin. Kaikkeen näköjään tottuu, ja hyvä onkin, kun niitä rehuja ja Benevivaa sitä on vedeltävä lopun ikäänsä, raskaana tai ei.
Kolmisen viikkoa sitten nukuin vielä kevyesti kellon ympäri, mielelläni olisin ottanut lisäksi torkut tai parit. Nyt ei öisin tule uni silmään. Ei sitten millään. Näin lomalla sitä tulee kuitenkin vielä nukuttua 8-9 tuntia vuorokaudessa, mutta viikon päästä pitää pärjätä 4-5 tunnilla. Ei se satu kun siihen tottuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti