Kävin eilen optikolla. Koko kevään olen tuskitellut lasieni kanssa, niistä ei tunnu juuri olevan hyötyä. Toissapäivänä ne ilmoittivat selkeästi optikolla poikkeamisen tarpeesta pudottamalla toisen linssin keskelle lounaslautastani.
Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna likitaitteisuuteni on vähentynyt, oikeasta silmästä vähemmän ja vasemmasta enemmän, hajataitteisuus vastaavasti lisääntynyt molemmissa silmissä. Silmäni ovat varsin eripariset, taittovirhe oikealla -0.25, vasemmalla -1.50 diopteria, hajataittoa molemmissa -1.25 diopteria, oikealla 170 astetta, vasemmalla pyöreä nolla. Ja jos se tähän olisi jäänyt, niin uudet lasit olisi saanut vielä ihan kohtuullisella hinnalla. Vaan tässäpä astuu näyttämölle nyt se vanheneminen.
Lukeminen lasit päässä ei ole onnistunut kohta vuoteen. Tänä keväänä pienen tekstin (tuoteselosteet tms.) tutkailu on ollut yhtä siristelyä ilman lasejakin. Syynä presbyopia, ikävästi suomeksi sanottuna ikänäkö. Niinpä siihen reseptiin kirjattiin vielä add +1.0. Tämä se pompsautti lasien hinnan sitten lähemmäs 700 euroa. (En muista hintaa ihan tarkaan, koska silmissäni pimeni ja korvissani alkoi humista kuullessani sen.) Kehysten osuus hinnasta on vaatimaton 13 %, ja ne pahuksen linssit maksava tuplasti sen, mitä kaksi vuotta sitten maksoin koko silmälaseista. Eläkkeellä en sitten taida paljon laseja vaihtaa, oli näkökyky mikä hyvänsä. Tulot putoavat ja menot kasvavat. Vanheneminen on kallista.
Ettei nyt menisi ihan narinaksi, niin pistetään tähän loppuun yksi vanhenemisen ilonaihekin. Kun itse vanhenee, niin lapsetkin vanhenevat. Vanhenneista lapsista on ihmiselle paljon iloa. Teinityttären voi nakittaa pikkusisaren hoitajaksi, kun päiväkoti on kiinni, itse on töissä ja Elämän Valon loma on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Eilen teinitytär ilahdutti vanh... köh... keski-ikäistä äitiään myös kokkaamalla kotiintultuani sekä siivoamalla vapaaehtoisesti koko alakerran. (En minä olisi edes kehdannut pyytää, Lintusen vahtimisessa on hommaa ihan riittämiin.) Oli hyvä mieli koko illan ja vielä tänäänkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei voi olla totta:-O Eilen just lenkillä ajattelin blogaavani seuraavaksi ikänäöstä. Mä en nimittäin enää näe viilata kynsiä silmälasit päässä, ja langan laittaminen neulansilmään tuottaa vaikeuksia.
Viimeksi kun kävin silmälääkärillä pari vuotta sitten, hän toivotti tervetulleeksi kun 40 tulee täyteen, että "katotaan, onko sitten kaksiteholinssien tarvetta".
Mulla ei ole vielä iloa esikoisen vanhenemisesta, kun se vaan rasittavammaksi muuttuu mitä enemmän ikää tulee eikä sille uskalla pieniä vielä jättää. Mutta muutaman vuoden päästä nakki napsahtaa...
Mä olen ollut sellaisen vauvapalsta-urbaanilegendaharhan vallassa että raskaana ollessa ei kannattaisi näköä tarkastuttaa lainkaan, koska tulos ei ole todenmukainen. Ilmeisesti tämä(kin) virtuaalinen perimätieto pitää siis unohtaa. Aikas kalliit lasit kyllä. Mulla ei vielä ole laseja lainkaan, mutta pitää varmaan alkaa säästämään jos se ikänäkö joskus tännekin iskee.
Pienen ikäeron huonoja puolia: meidän lapsia ei varmaan koskaan voi jättää keskenään, ei etenkään teini-iässä. :)
Hiipinä, minulle sattuu tuota yhtenään. Juuri kun olen pyöritellyt jotain aihetta mielessäni, niin sitten joku menee ja kirjoittaa siitä pätevän postauksen, niin että minä en sitten enää viitsi tylsiä jorinoitani julkaista.
Kiltti, tulos ei välttämättä ole totuudenmukainen, mutta yhtä hyvin voi olla. Yleensä kuulemma on niin, että likitaitteisuus lisääntyy raskausaikana (ja mulla siis nyt väheni, kuten jokaisessa näöntarkastuksessa viimeisten 10 vuoden aikana). Jos ei ihan pakko ole uusia laseja hommata, niin sitten kuulemma kannattaa odotella jokunen kuukausi synnytyksen jälkeen ennen näöntarkastusta, jos tulos on kovasti poikkeava edellisestä tarkastuksesta, sanoi optikko.
Mun nyt kuitenkin oli ihan pakko saada uudet näkimet, näillä vanhoilla kun ei näe enää riittävän hyvin.
Lähetä kommentti