Vaikka aina vannoinkin, että teen tuosta kissasta rukkaset, niin kyllä se silti kirpaisee. Kuvittelin, että kyllä sisäkissanpäiviä viettävä lemmikki hyvinkin kaksikymmentä vuotta elää. Mutta Lumikille tuli lähtö viime yönä. Toinen kissamme, Lumikin sisko samasta pentueesta kulkee ympäriinsä ja selvästi etsii pariaan. Omakin olo on kovin tyhjä.
9 kommenttia:
Voih :(
Koittakaa pärjätä! Ja kai kissalemmikin kuoleman kohdatessa voi sanoa että otan osaa.
Siis otan.
Voi sentään :-( Elman tavoin osanottoa.
Otan vilpittömästi osaa suruun, mutta en silti ole varma, surenko miehen kissoja, kun niistä aika jättää.
Lumikin kohtalo antaa minulle uskoa, että miehen kissat eivät elä 20-vuotiaiksi.
Lumikille hyvää matkaa tähtien taakse ja teille lämmin osanotto.
Halauksia <3
T:yksi kisun omistaja
Kiitoksia osanotosta! En minä murheenmurtama ole, mutta on se kissa mielessä kuitenkin melkein koko ajan. Aamulla ensimmäiseksi tuli mieleen, että Lumikkia ei enää ole. Tuntuu oudolta, että kissoja on enää yksi.
Toivottavasti tämä ei ole rumasti sanottu, mutta pitäisikö sun antaa koti uudelle kissalle? Kodittomia kissoja on paljon, ja varmasti niistä joku sopisi teidän kissan kaveriksi.
Meidän kissoista kaksi on sosiaalitapauksia, jotka mies haki Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä. Mä tyrkyttäisin meidän Bellaa sulle, mutta tiedän, ettei mies luovu siitä:-O
Hiipinä, eipä tuossa mitään pahaa. On käynyt omassa mielessä ja aika monen tutun myös, koska ovat kyselleet millaista kissaa olen seuraavaksi ajatellut :) Todennäköisesti uusi kissa tulisikin, jos mies ei olisi niin kovasti vastaan. Se saa kauniisti sanottuna pas*ahalvauksen aina kun löytää vaatteistaan kissankarvan. Siis hyvin usein. Elellään nyt sitten yksikissaisina, ainakin jonkin aikaa.
Bella on kyllä mahdottoman sievä kissa, en minäkään sitä pois antaisi.
Mää jotenkin ymmärrän sun miestä;) Mä en saa enää karvoista kuin marmatuksen aikaiseksi. Pas*ahalvauksen saa kissanoksennuksista... etenkin kun astun niihin.
Lähetä kommentti