Mainitsin eilen Zotille, että Lintunen narskuttelee hampaita öisin. Tähän sivummalla ollut Lintunen tuumasi: "No, hampaat laukkaa yöllä. Ne laukkaa kuin hevoset." Mitäpä muutakaan, mitäpä muutakaan.
Lauantaina Lintunen kävi rautakaupan pihalla ratsastamassa Hembölen kiertävän farmin ponilla. Lapsi nautti hetkestä täysin siemauksin. Jälkeenpäin hän esitti, kuinka pää liikkuu, kun ratsastaa. Juuri niin se liikkui, kuin rennolla karjapaimenella.
Kuukauden päästä Lintunen pääsee taas ratsaille. Edessä on kevätretki Hagnäsin tilalle. Pienen heppahöperön onnenpäivä! Saapa nähdä, kauanko tätä kestää vai onko se kenties ikuista rakkautta. Sweetie ei koskaan osoittanut isompaa kiinnostusta hevosiin, vaikka kärttikin kyllä ratsastustunteja, kun paras ystäväkin sellaisilla kävi. Kiinnostus lopahti kaupungin tukeman kolmen ratsastustunnin hiihtolomakurssin jälkeen. Opettajat huusi kuulema liikaa, eikä se ratsastaminen nyt mitenkään ihmeellistä ollut. (Sillä parhaalla kaverilla on nykyään oma hevonen, ja tuleva ammattikin taitaa olla hevosalalta.) Lintusen kanssa sitä saattaa joutua vielä ratsastuskentän laidalla notkumaan. Voi hevospelkoisen äiteen riemua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No, entisenä heppahulluna (nykyään muuten vaan hevosia fanittavana :D) voin kertoa, että on sitä huonompiakin harrastuksia nuorelle: äitini oli aikanaan hyvinkin tyytyväinen, kun vietin perjantai-iltani ratsastustunnilla kaupungilla notkumisen ja teinijuopottelun sijaan...
Lisäksi, ratsastus tekee hyvää fysiikalle: parantaa tasapainoa, kehon hahmotusta, lihaksistoa (loistavaa treeniä ristiselälle ja lantiolle, näin naissukupuolta ajatellen), puhumattakaan siitä, että paljon sosiaalisia kontakteja ja lisäksi yhteistyötä elollisen olion kanssa - kuka tahansa itsepäistä ponia taluttanut tietää, ettei se kyllä vain vetämällä (=pakolla yrittäen) mihinkään liiku. :D
Anna, noin minäkin sen ajattelin: on sitä huonompiakin harrastuksia :) Eikä mun tosiaan siellä kentänlaidalla tarvitse iänkaiken roikkua, kasvaahan tuo pirpana.
Ratsastuksesta ja kaikenkarvaisesta heppailusta ei mulla ole kuin hyvää sanottavaa ;) Kovikset oppivat pehmommiksi ja nynnyt jämäkämmiksi, kun heposten kanssa ei pärjää raa'alla voimalla, mutta ei liioin liialla tasa-arvollakaan.
Meillä lapset aloittivat hevostelun 6- ja 8-vuotiaina, ekat pari vuotta kuluivat turvallisesti pikkuisten shetlanninponien selässä. Samalla tallilla nuorimmat vakkaritunneilla kävijät olivat 4-vuotiaita, ihan hyvin pärjäsivät.
Loppuun pieni varoituksen sana: kauraturvat ovat niin ihkuja että ennen kuin huomaatkaan ne vievät sekä leijonanosan vapaa-ajastasi että kaikki rahasi ;)
Lähetä kommentti