Meillä on satakunta keittokirjaksi luokiteltavaa opusta. Maku-lehtiä kolmatta vuosikertaa. Lehdistä saksittuja reseptejä varmasti tuhansia. Ja päälle vielä verkosta löytyvät ruokaohjeet. Miten siis voi olla mahdollista, että aamu toisensa jälkeen ratkaisematon kysymys kuuluu: Mitä tänään syödään?
Kymmenen vuotta sitten minulla oli toimiva, viideksi viikoksi laadittu kiertävä ruokalista. Nou problem. Meitä oli silloin kolme syöjää: Sweetie, Junior ja minä. Nyt meitä on kuusi, ja aterioiden keksiminen tuskastuttaa alituisesti. Nuorimman kanssa on vielä helppoa, ainoa eväs on maito made by Lazur. Mutta kun pitää kokata jotain, joka on terveellistä ja ravitsevaa, maistuu sekä pieniruokaiselle ja huonosyömäiselle kolmivuotiaalle että loputtoman ruokahalun omaavalle, 180-senttiselle ja edelleen kasvavalle 15-vuotiaalle pojalle, päässäni alkaa suhista.
En käsitä, miten tämä(kin) voi olla näin vaikeaa. Ilmeisesti aivosoluni haihtuvat päänahan kautta taivaan tuuliin. Hiukseni ovat nimittäin alkaneet irrota ennennäkemättöminä tukkuina. Päivän saldolla täyttäisi kevyesti pienen koristetyynyn. Jakaus sen kuin levenee. Kumpikaan ei enää viihdy päässäni, ei tukka, ei järki. Parempaa maanantaita teille muille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Vai että satakunta keittokirjaa! Tuolle tiedolle on käyttöä meidän kyökissä, jossa reilua kolmeakymmentä keittokirjaani on pidetty liioitteluna ja ties minä :-).
Nyt pääsen valistamaan miesväkeä. Ymmärtävät sitten paremmin asioiden mittasuhteita.
Marikki
Ps. Ei meilläkään silti tiedetä, mitä laittaisi ruuaksi. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö alkaa keittää läpi jotain noista opuksista. Mitään muuta miettimättä. Pari kuukautta tai viikkoa keittoja, sitten seuraavaan osioon...
Lähetä kommentti