Hrrrr!

Etelä-Suomessa asuva, autoileva nainen vieraantuu luonnosta nopeammin kuin ehditte sanoa pakkanen. Ei tule aamulla töihin lähtiessä katsottua edes ikkunasta ulos, saati että viitsisi lämpömittaria vilkaista. Sinne vaan pakkaseen samassa varustuksessa kuin suojasäälläkin. Villakangasulsteri, nahkahanskat (vuorilliset sentään) ja kapea alpakka-pashmina sisävaatetuksen päällä eivät riitä, kun mittarissa on - 15 astetta Celsiusta. Pitäisi varustautua ainakin päähineellä ja sukkahousuilla lisäksi.

Vaan eipä tule mieleen, ennen kuin työntää nokkansa ulos ja jäätyy tönköksi sen viiden minuutin aikana, joka kuluu kun kävelee autolle, irottaa sen lämmitystolpasta ja harjailee kevyen irtolumen katolta ja takaikkunasta. Menee koko 40 minuutin työmatka, että ehtii lämmetä. Siitä huolimatta, että sisätilanlämmitin on puhaltanut autoa lämpimäksi kaksi tuntia ennen kuin liikkeellelähtöä, penkinlämmitin pariloi pakaroita ja lämmityslaiteen namiska on käännetty kaakkoon.

Aikaisin töihin tulemisessa on se etu, että saa auton parkkiin pääovelle vievien portaiden juureen, eikä äärimmäiselle laidalle. (Pahimmassa tapauksessa ei parkkipaikalle mahdu ollenkaan, jolloin sisätilanlämmittimestä ei ole mitään iloa, kun ei ole lämmitystolppaa johon tyrkätä johto.) Vajaapukeutumisesta ehtii siis kärsiä 30 sekuntia lyhyemmän ajan. Ei ollenkaan merkityksetöntä, sillä iltapäivällä säästää toiset 30 sekuntia, ja sehän on jo kokonainen minuutti!