Kausi vaihtui. Tämä viikko menee edellistä kautta päättäessä ja raportteja laatiessa. Yleensä tähän aikaan kuukaudesta on kauhea kiire ja töitä tarpeeksi. Mutta nyt kaikki on tehty niin pitkälle kuin yleensä voi tehdä. Kaikki haalimani ekstra-hommelitkin (käännöstyöt ja ylimääräiset tilastoinnit) olen jo ehtinyt hoitaa. Ei tätä toimettomuutta tekevä nainen tahdo kestää millään.
Osittainen hoitovapaa loppui joulukuussa, ja arvasin jo silloin, että tekee tiukkaa saada täytettyä 1,5 h:n pidennys työaikaan, kun kuudessa tunnissakin ehti normaalisti tehdä kaiken ja vähän päälle. Miten ihmeessä minulla ennen äitiyslomaa oli aina kiire ja töitä rästissä, vaikka tein töitä keskmäärin yhdeksän tuntia päivässä? En käsitä.
Onneksi hienovaraiset vihjaukseni ylimääräisestä kapasiteetista on on kuultu, ja toimenkuvaani laajennetaan. Sellaiseen suuntaan, josta olen aina ollut kiinnostunut, jota olen aiemmassa työpaikassani jo tehnyt, ja epävirallisesti vähän täälläkin. Nyt voin saada koulutusta ja paneutua asiaan kunnolla. Merkittävä parannus työviihtyvyyteen, vaikkei tätä nyt niin tylsäksi ole voinut aiemminkaan moittia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti