13. toukokuuta 2005

1/90

Olen niin vanha, että mahdollisuuteni saada kromosomeiltaan poikkeava lapsi on noin 1/90. Näyttää aika paljolta, etenkin jos sitä vertaa mahdollisuuksiin sen ikäisenä, kun sain Sweetien: noin 1/1500.

Olen niin vanha, että kotikaupunkini kustantaa minulle istukkabiopsian tai lapsivesipunktion mahdollisen kromosomipoikkeavuuden löytämiseksi. Näiden tutkimusten aiheuttaman keskenmenon riski on noin 1/200.

Kun odotin Lintusta, minä kävin kaupungin kustannuksella istukkabiopsiassa. Olin ajatellut, että jos lapsella on vaikea poikkeavuus, raskaudenkeskeytys niin varhaisessa vaiheessa ei tunnu niin vaikealta. Lievemmässä tapauksessa taas ehtisin sopeutua vammaisen lapsen syntymään. Mitenhän olisi mahtanut käydä, jos jotain poikkeavaa tosiaan olisi löytynyt?

Tällä kertaa olen päättänyt toisin. Ei kromosomitutkimuksia. Minä en halua ottaa edes sitä pientä ylimääräistä keskenmenon riskiä. Enkä minä halua tietää. Olen nähnyt Elviksen sydämen sykkivän, olen nähnyt hänen liikkuvan kohdussani, heiluttavan raajojensa alkuja. Minun sisälläni on elävä lapsi, enkä minä halua tehdä päätöstä siitä saako hän syntyä vai ei.

Enkä suostu pelkäämään koko loppuraskauttani, että mitä jos. Suren ja sopeudun vasta sitten, jos. Mutta hetkeäkään en kuvittele, etteikö sitä voisi tapahtua minulle. Olen niin vanha, että tiedän jo. Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Minullekin.
Tuumiskeli klo

7 kommenttia:

Svanhild kirjoitti...

Minä en mennyt nuorimmaisen odotuksessa seerumitestiin, koska en kuitenkaan olisi mennyt lapsivesipunktioon. Tai emme olisi menneet: tämä asia päätettiin miehen kanssa yhdessä.

Ultrat kävin, koska ajattelimme, että niissä näkyvät sellaiset kehitysvammat, jotka tekevät lapsesta elinkelvottoman. Sellaisessa tilanteessa olisin ehkä ollut valmis aborttiin. Onneksi ei tarvinnut päättää.

Muuten olimme valmiit ottamaan vastaan mitä tulee: oman lapsemme.

1:21 ip., toukokuuta 13, 2005
Susanna kirjoitti...

Minäkään en ottaisi seerumitestejä, jotenkin se tuntuisi liian raskaalta. Pitää ottaa vastaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ultrassa minäkin kävin, mutta jotenkin se on eri asia, siinä selviää paljon myös sellaisia juttuja, mitkä hoitohenkilökunnan on hyvä tietää. Esim jos lapsella todetaan olevan sydänvika, niin onhan se kauhean kiva tietää, että menee sellaiseen sairaalaan synnyttämään missä on valmius hoitaa vauvaa ym.

Elämä on täynnä erilaisia riskejä, kaikkia ei voi välttää... Onnea odotukseen!

9:05 ap., toukokuuta 16, 2005
Lazur kirjoitti...

Täällä ei seerumiseulontaa ole, vain nuo punktiot. Jos olisi, niin jättäisin nekin väliin, kun kuulemma niissäkin iän vuoksi tulokset osoittavat melkein aina kohonnutta riskiä, ja senhän minä jo tiedän.

Ultriin menen, juuri noiden rakenteiden tutkimiseksi.

9:43 ap., toukokuuta 16, 2005
Kaura kirjoitti...

Eivät ole helppoja mietteitä. Minä, yhden vammaisen lapsen äitinä, menin kaupungin tarjoamiin ultriin, mutta kielsin katsomasta niskapussia. Tunnen jonkun verran Downin ihmisiä eikä se mielestäni ole semmoinen vammaisuus, jota tarvitsisi maailmasta poistaa. Supervaikean vammaisuuden, esim. aivot puuttuvat, toivoin näkyvän, jottei tarvitsisi odottaa ja synnyttää elämään kyvytöntä olentoa.

1:49 ip., toukokuuta 18, 2005
Anonyymi kirjoitti...

Samat ajatukset kuin Hiipinällä. En mennyt seerumitestiin, koska en luultavasti olisi kyennyt menemään edes lapsivesipunktioon.

Kakkosultra on perjantaina. Totesin juuri eilen miehelle, että en todellakaan tiedä mitä tekisin jos tässä ultrassa jotakin hälyttävää näkyisi. Maha on jo iso ja liikkeet tuntuvat

NÖPSY

4:32 ip., toukokuuta 18, 2005
Anonyymi kirjoitti...

Täällä nyt löytyi tapaus, jossa niskapoimuturvotus on 7 mm. Normaalin ylärajahan on 3 mm. Verikokeet olivat samansuuntaiset. Luoja yksin tietää, miten tässä käy. Sitten kun tiedän, voin kertoa muillekin tiedoksi.

2:18 ip., kesäkuuta 23, 2005
Anonyymi kirjoitti...

Joo, jos niskapoimuturvotus on noinkin paljon eli 7 mm raskaus ei pääty hyvin eli se keskeytyy itsestään. Anteeksi, että unohdin kertoa, niin kävi tässäkin esimerkkitapauksessa. Eli luonto hoitaa!

9:24 ip., elokuuta 15, 2005

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)