Ainakin jos Lintuselta kysytään. Ei sellaista mönkivää, matelevaa tai lentävää ötökkää, joka ei häntä kiinnostaisi. Aamulla matka päiväkotiin vie aikaa, sillä täytyy pysähtyä tarkkailemaan kastematojen elämää. Kotiloissa riittää ihmettelemistä. Pitää pohtia mönkiäisten kokoa, sukulaisuussuhteita, uimataitoa ja puhekykyä, esimerkiksi.
Iltapäivällä Lintusen löytää varmimmin jostain päiväkodin puskanjuuresta kääntelemässä toiveikkaana kiviä ja oksankappaleita. Pienet, liasta raidalliset kasvot loistaen hän esittelee löytöjään, leppäkerttuja, koppakuoriaisia, toukkia, hämähäkkejä ja mitä milloinkin. Taskussa kulkee kallis aarre, pikkuruinen hohtava leppistarra. Sen hän ottaa välillä kämmenelleen, ojentaa palleroisen kätensä ilmaan ja kehottaa: "Lennä, lennä!"
Kotona katsomme uudelleen, uudeelleen ja uudelleen kirjasta kuvia hyönteisistä ja mikrobeista. Suurennettuja sirkan naamoja, karvaisia yksityiskohtia kärpäsen jalasta, lähikuvaa perhosen siiven pinnasta, homeitiöitä, tähtihiekkaa, keltaistavihreää matoa. Koska ainoa ötökkävideomme on Ötökän elämää, katsomme sen lisäksi pahimpaan puutteeseen myös dokumettivideota matelijoista. Ja toista, jossa kerrotaan luurangoista ja tukirangoista.
Oi niitä onnenhetkiä, kun pieni luonnontutkija pääsee metsään! Muurahaiskekoja ja muurahaisia! Hämäväkkejä, seittejä! Kantoja, suuria kiviä, paljon puita! Käpyjä, jäkälää, sammalta! Elämä on ihmeitä täynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Arvaas vaan löytyykö meiltä ihan täysi vastakohta! Kevään ensimmäinen liian läheltä nähty kärpänen aiheutti viidentoista minuutin huutokohtauksen eikä siitä ole paljon vieläkään edistytty. :I
Meillä on kesäisin tapana valvoa öisin, koska keskimmäinen pelkää kaikkia ötököitä aivan hysteerisesti. Hyttyset aiheuttavat hysteerisen kohtauksen.
Viime kesänä palasimme viikon mökkilomalta umpiväsyneinä koko perhe, kun keskimmäinen herätti koko perheen useita kertoja yössä eikä voinut hyttyskammossaan nukkua aamullakaan seiskaa pidempään.
On katsottu ötökkäelokuvia, tutkittu kirjoja, vanhemmat ovat ihailleet kaikki vastaan tulleet isot ja pienet ötökät. Ei auta.
Tänä kesänä pysytään Helsingissä.
Voi ei, Hiipinä, toi ei kuulosta lupaavalta meidän kannalta. :( Me kun ei noita ötököitä edes päästä oikein karkuun minnekään.
Lähetä kommentti