Sweet sixteen

Sweetie täyttää tänään 16 vuotta.

Silloin taannoin toukokuun viides oli hyvin lämmin ja aurikoinen myös. Sweetie putkahti ankaran ponnistelun tuloksena maailmaan klo 11.57, vai oliko se sittenkin 11.53? Olen unohtanut, voitteko kuvitella? Kun ensimmäisenä iltana synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen makasimme Sweetien isän kanssa rinnakkain parivuoteessa ja kuuntelimme pinnasängyssä tuhisevaa esikoistamme, suorastaan tunsimme, kuinka vastuun raskas taakka laskeutui harteillemme.

Tuore isä esitti tyttärensä tulevaisuuden suhteen vain yhden toiveen: "Mitä tahansa, kunhan siitä ei tulisi kiltti tyttö." Eikä siitä tullut. Siitä tuli kunnianhimoinen, voimakastahtoinen, oikeudenmukainen, ystävällinen ja kaikin puolin hieno teininuori. Kilttikin, kyllä, mutta ei kiltti tyttö.

Nyt kun hän on kuudentoista, hän tahtoo neuvotella kotiintuloaikansa uusiksi. Sopimukseen ei olla vielä päästy ja ehdotus on jätetty pöydälle lepäämään. Viivytystaktiikkaa, puolin ja toisin. Lapsella on hämmästyttävät neuvottelutaidot, pakko myöntää. En voi muuta kuin ällistellä, että Entinen Mies ja minä olemme saaneet tuon häikäisevän olennon aikaiseksi. Kerrassaan käsittämätöntä on se.