Hämmästyttää, kummastuttaa

Ällistyttää nuo eiliset testitulokset vieläkin. Tulos on suuresti toivotunlainen, mutta kun en millään jaksanut uskoa, että moiset viiva-yhdistelmät vielä tikkuun pissisin.

Viikonlopusta asti sytytyslankani on ollut suunnilleen sentin mittainen, alavatsalla on ollut ihan jotain muuta ennakoivia tuntemuksia ja naama kukkii kuin teinillä konsanaan. Tiistaina vielä kävin kuin kiljuva jalopeura lampaiden keskellä, ja olisin voinut lyödä vetoa, että vanha tuttu PMS se siellä karjahtelee. Tikkupissilläkin kävin ihan vaan silkasta tottumuksesta, enkä edes katsonut tulosta, kun Lintunen kolkutteli oven takana. Otin testin mukaan töihin ja tarkistin sen vasta siellä. Meni kuulkaa hetki, ennen kuin tajusin, että on siinä, kaksi viivaa.

Vielä ei uskalla täysillä iloita. Liian hyvin on mielessä edellinen kerta. Se, kun neljän kuukauden tulee-jos-on-tullakseen -metodin jälkeen olin raskaana, mutta en sitten ollutkaan. Tai olin, mutta kasvattelin pelkkää pussia, lasta ei ollut ollenkaan. Saman verran meni aikaa tällä kertaa, mutta viimeinen kuukausi oli kyllä kaikkea muuta kuin TJOT-menetelmän noudattamista. Melkein olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin, jos ei olisi nytkään tärpännyt. Ja lyönkin, jos tästäkään ei sittenkään mitään tule. Sitten on pakko uskoa, että ei näillä eväillä enää.

Vielä ei uskalla täysillä iloita. Mutta millään ei jaksa uskoa siihen ikävämpäänkään vaihtoehtoon. Koska sellaista ei vain tapahdu minulle. Ei ainakaan kahdesti.