Lintunen heräsi aamulla viideltä ja halusi "Tätä!" Ja sitten "Toista!" Mutta Tämä ja varsinkin Toinen ovat alkaneet vähentää tuotantoa. Puolentoista vuorokauden katkos tyhjennyksessä teki varmasti osansa, ja ehkä raskauskin on nyt siinä vaiheessa, että eritys ehtyy. (Viimeksi se väheni paljon enemmän jo aiemmin.) Puolen tunnin jälkeen Lintunen luovutti, konttasi tönimään isäänsä ja kuiskimaan "Maitoa!". Ja niin vietiin Lintusta alakertaan maitolasilliselle.
Illalla puoliunessa oleva Lintunen olisi jaksanut imeä herumattomia Tätä ja Toista vaikka kuinka kauan. Mutta äiti ei jaksanut. Äidille tuli huono olo, Tähän ja Toiseen koski sietämättömästi. Äiti pisti T&T:n paidan alle piiloon, ja sanoi Lintuselle, että aamulla sitten taas. Lintunen hermostui. Hän kiskoi ja repi, hän itki ja ulvoi, hän tuli kuuroksi, sokeaksi ja hysteeriseksi. Mutta itsekäs äiti ei vain heltynyt. Lopulta Lintunen suopui äidin syliin, hiukset hiestä märkinä ja katkonaisesti nyyhkyttäen. Sitten hän painoi päänsä patjalle, antoi äidin silittää selkää ja hiuksia, kunnes viimein nukahti.
Vieroitus on alkanut.
Äiti ei ole ylpeä itsestään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi kurjuus.
Mulla on samanlaiset fiilikset vaikka T&T ovat ihan kunnossa ja maitoa tulee. Mä haluaisin jo vieroittaa, mutta en tiedä miten, kun en haluaisi itkettää pientä. Siksihän olen näin kauan imettänyt, kun en itkettämällä halunnut vieroittaa.
Vaihtoehdot ovat nyt joko jatkaa imetystä tai vieroittaa väkisin. Kumpikaan ei houkuttele. Mitään omaehtoista vieroittumista ei ole näkyvissä. Kielo haluaa kolme imetystä päivässä edelleen. Illallakin on taas alkanut nukahtaa rinnalle.
Niin, eipä tuo kauhean herkulliselta tilanteelta kuulosta. Mullakin on ihan tuoreessa muistissa se öinen raivoisa karjunta ja lopulta sydäntäsärkevät nyyhkytykset.
Mutta en kadu, jatkaakaan en halunnut. Eikä toi lapsikaan nyt enää tunnu kauhean vihoissaan olevan...
Tsemppiä!
Lähetä kommentti