Minähän en ole oikeastaan mistään kotoisin, kun olen syntynyt Vääksyn kanavan kupeessa, (samana päivänä kun silloisen kanavanvartijan vaimo synnytti kaksoset, kertoo tarina,) syntymäkotikuntani on Espoo, puolet elämästäni olen asunut pääkaupunkiseudulla ja toisen puolen Itäisessä Kulttuurikaupungissa. Mutta jos pakko on jotain vastata, niin sanon olevani kotoisin Korsosta.
Asuin kukkeimman nuoruuteni (1971 - 1984) Korsossa. Koulutieni alkoi Korson Kansakoulussa, jatkui Korson Yhteiskoulussa, joka rehtorina näyttää nykyisin olevan entinen luokkakaverini. (Eipä olisi siitäkään pojasta uskonut. Tai tarkemmin ajatellen, ehkä sittenkin.) Ylioppilaaksi kirjoitin Korson Lukiosta, joka tuolloin vielä sijaitsi samoissa rakennuksissa kuin Korson koulu, mutta joka sittemmin on muuttanut keskustaan ja vaihtanut nimensä Lumon lukioksi.
Siihen maailmanaikaan Korsolla ei vielä ollut nykyistä mainetta, se osa oli varattu Keravalle. Minulle on epäselvää, koska Korsosta tuli junttilan synonyymi, minä olin tuolloin jo toisaalla. Minun muistoissani Korso on rauhallinen, pieni paikka kätevästi pääradan varrella. Elämäni ei ollut kauhean aurinkoista tuohon aikaan, mutta Korsoon liittyy silti paljon lämpimiä muistoja ja ensimmäisiä kertoja. Eikä missään minua ole tanssitettu niin, kuin Ravintola Matin Talon tiistain naistentasseissa, vaikka ketään en hakenut. Ihan liian harvoin tulee enää käytyä Korsossa, vaikka siellä sentään asuu sukuakin.
Mistäpä moinen keski-ikäistymiseen viittyvä muistelo virittyi? No tietenkin Korsoblogista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mun paras ystäväni on miehensä kanssa muuttanut Korson naapuriin Vallinojalle, joten mäkin olen nyt käynyt Korsossa jo monta kertaa:)
En oikein osaa olla siitä mitään mieltä, mutta mähän olenkin kotoisin Kangasalta. Paikkakunnalta, jossa Pinserin omistajat asuvat. On Kangasalla muitakin meriittejä.
Nypon
Lähetä kommentti