Huoleton on hevoseton mies

Autoilevalla naisella sen sijaan huolia riittää. Vein auton aamuvarhaisella huoltoon, ja minun piti se iltapäivällä sieltä entistä ehompana saada taas alleni. Edellisellä huoltokäynnillä 15 000 km sitten huoltoneuvoja (tai mikä heppu lienee titteliltään ollutkaan) kertoi, että seuraavalla kerralla vaihdetaan jakopäähän tiivisteet, net kun vähän falskaavat öljyä. Takuu kattaa, joten ei tule kuluja. Minä kyselemään, että toisinko jo aiemmin, jos vaikka valahtaa öljyt yllättäen pihalle. Ei valahda, vakuutti huoltohenkilö. Kyllä se 15 tkm ajoa kestää.

Vaan ei se kestänyt. Heti kohta kahdeksalta soittaa setä, ja sanoo, että öljyä olisi pitänyt olla moottorissa 3,5 litraa, mutta ulos lorahti vain 2,5. Että nyt pitäisi avata koko moottori ja katsoa tarkemmin onko pahemmin päässyt käymään. Huomiseen menee vähintään, pahimmassa tapauksessa torstaihin. Että avataanko, vai haetko pois. Autoilevan naisen päässä sinkoilee ajatuksia niin että synapsit vain paukkuvat. Pakkohan se on nyt avata, jos minä sillä vielä ajelen niin laukeaa keskellä moottoritietä eikä takuu takuusti korvaa. Mutta ennätäpä täältä ajoissa Lintusta päiväkodista hakemaan julkisilla. Se tarkoittaa sitä, että viimeistään 14.00 on kustannuspaikka jätettävä, että ehtii klo 16.oo lunastamaan jälkikasvunsa päiväkodista, jos ehtii sittenkään. (Sillä kaksi hoitajaa on sairaslomalla, sijaisia olisi saanut ottaa mutta kun ei niitä mistään saanut, joten lapsi pitäisi hakea mieluiten ennen puolta neljää, mutta viimeistään neljältä.) Sitä ei työnantaja ilolla katsele. Pyysin kuitenkin ryhtymään hommiin, ei siinä muukaan auttanut.

Kymmeneltä soitti uusi setä uutisensa: joku lohko jossain on halki, uusi on tilattu. Jos tulee tänään, niin saan auton huomenna, muuten torstaina. Kiva. Joku aivosolu jossain kuitenkin on vielä iskussa, sillä älysin kysyä, että onko sijaisautoa mahdollista saada vuokralle. Olihan se, hintaan 34 €/vrk, johon sisältyy 100 km ajoa. Sehän ei minun työmatkaani riitä, joten maksan lystistä vielä 0,25 € yli meneviltä kilometreiltä. Ei tunnu tässä konkurssissa, autotta elämä menisi liian hankalaksi.

Iltapäivällä autoileva, lapsellinen nainen herää kysymään itseltään, että missäs sitä lasta istutetaan laina-autossa. Turvaistuin on korjaamolla oman auton takapenkillä. Pitää siis käydä irroittamassa se sieltä, toivoa että kaikki remelit tulevat mukaan ja että istuimen saa asennettua laina-autoon.

Tästä ongelmasta päästyään autoileva nainen siirtyy jännittämään seuraavaa pulmaa. Lapsen päivähoitologistiikka hoidetaan aamuisin rattailla. Mahtuvatko rattaat vieraan auton takakonttiin? Mikäli eivät, autoileva nainen jättää rattaat kylmästi kyydistä ja valjastaa miehensä tulevina aamuina hinaamaan jälkikasvuaan pulkalla päivähoidettavaksi. Onneksi on luminen talvi. Onneksi autoilevalta naiselta eivät konstit lopu, vaikka hän tapaakin ensitöikseen hieman panikoida ja visioida pahimman mahdollisen.