Syntymäpäiväjuhlintaa

Lintusen syntymäpäiviä vietettiin kummien kanssa katselemalla kaloja. Lintunen oli innoissaan, hän katsoi tarkkaan kaikki altaat ja kommentoi monisanaisesti kaikkea näkemäänsä. Erityisen ilahtunut hän oli kun tankeista löytyi tuttuja: Dory, Herra Rausku, Nemo ja Jacques. Nemoa etsimässä on katsottun kymmeniä kertoja. Lapsi kiersi katsomassa kaikki altaat kolmasti, vain meduusat hän jätti väliin. Jostain syystä ne olivat vähän pelottavia, olisiko Nemon etsinnän syytä tämäkin.

Lintusen ilon vuoksi kannatti käydä, vaikka lysti oli kallista: 12 euroa/aikuinen, Lintunen alle 4-vuotiaana pääsi ilmaiseksi. Hintaan nähden anti oli vaatimaton, ja mielestäni osa kaloista oli selvästi liian pienissä tankeissa. Uloskäynti oli vain lahjamyymälän kautta. Meidän matkaamme ei sieltä tarttunut mitään, vaikka Lintunen katselikin kyllä muovisia rapuja ja kala-pehmoja. Hän ei kuitenkaan osaa vielä vaatia mitään, ja pistää pyydettäessä katselemansa tavarat kauniisti pois.

Kala-elämyksen jälkeen menimme syömään Papa Giovanniin. Ensimmäiseksi Lintunen halusi puhaltaa pöydässä olleen kynttilän sammuksiin. Hän olisi puhaltanut mielellään myös naapuripöydän rouvien kynttilän, mutta salli kuitenkin heidän nauttia palavasta kynttilästään.

Lintuselle tilattiin tagliatellea, kananpoikaa ja tomaattikastiketta. Hän istui pöydän päässä syöttötuolissa veitsi ja haarukka kädessä odottamassa annostaan, mutta tarjoilijat veivät kaikki lautaset aina ohi pöydän. Lintusen alahuuli työntyi törrölleen, silmistä valui suuria kyyneliä ja pidätetyt nyyhkytykset vavisuttivat pientä vartaloa. Äidin syli lohdutti sen aikaa, että ruoka vihdoin saapui. Hyvällä ruokahalulla Lintunen pisteli pastaa ja kananpaloja haarukalla suuhunsa, joi pillillä maitoa lasista ja huokaili: "Ihawaa!" Äiti lähetti kokille kiitokset, sillä pasta oli vain pyöräytetty tomaattikastikkeessa sen sijaan, että se olisi uiskennellut siinä.

Sitten Lintunen avasi lahjansa ja rakensi paketista löytyneistä duploista tornin sillä välin kun aikuiset lopettelivat ateriaansa. Kahvinjuontia Lintunen ei enää jaksanut jäädä katselemaan, vaan hän päätti tutkailla vähän tarkemmin ympäristöään. Hummeritankki oli kiinnostava, keittiö olisi ollut vielä kiinnostavampi, mutta sinne äiti ei Lintusta laskenut. Portaiden luota löytyi leijonapatsas, ja sitä piti sitten hakea myös isi ja kummit ihmettelemään. Leijonalla oli iso tassu, iso suu ja iso häntä.

Päivä huipentui rullaporrasajeluihin asematunnelissa. Lintunen rakastaa rullaportaissa ajelua, joten ajelimme sitten muutamankin kerran edestakaisin. Hyvin onnistunut juhlapäivä, sanoisi Lintunen jos osaisi.