"Ne luomukasvattajathan nukuttaa lapsiaan semmoisissa siskonpeteissä."kutitti nauruhermoani armottomasti. Varmaan siksi, että meillä nukutetaan lapsen lisäksi siskonpetissä myös isää ja äitiä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että olisimme jonkun mielestä luomukasvattajia. Olen luullut, että olemme ihan tavallisia keskivertokasvattajia. Rajoja ja rakkautta, jada jada.
Teinit meillä nukkuvat omissa huoneissaan ja omissa sängyissään, mutta nuorimmainen nukkuu isän ja äidin kanssa siskon/perhepedissä. Mahtaisi tuota äitiä hämmästyttää meidän luomuisuutemme, sillä meillä ei ole edes sänkyä. Ei sovi, ei mahdu, herra saa rahat takaisin, sanoi entinen tyttö.
Sweetie ja Junior eivät ole koskaan nukkuneet vieressä. Sweetien kanssa yritin, mutta siitä ei tullut mitään. Ei nukkunut lapsi, ei äiti. Kuukauden ikäisen Sweetien sänky siirrettiin toiseen huoneeseen, kun en saanut nukkuvan vauvan ähinöiltä nukuttua. Junior nukkui samassa huoneessa vanhempiensa kanssa melkein kymmenkuiseksi, sitten muutimme ja Juniorkin sai oman huoneen. Kumpaakaan ei koskaan tarvinnut erityisesti nukuttaa, vain lukea tai kertoa iltasatu ja laulaa unilaulu.
Lintunen on toisenlainen. Aluksi hänetkin sijoitettiin pinnasänkyyn, ja hän nukkui hyvin. Välillä aamuyöstä vauva oli levoton, mutta rauhoittui kun sai nukkua välissämme. Minä en olisi halunnut häntä siihen, sillä meillä oli vain 120 cm leveä sänky, mutta Zot oli sitä mieltä, että kyllä siihen sopii. Parikuisesta kymmenkuiseksi Lintunen nukkui lähes poikkeuksetta pinnasänygssä. Sitten tuli stoppi. Lapsi itki ja karjui aina kun huomasi olevansa pinnasängyssä. Hän jaksoi itkeä ja karjua kauan.
Kolme iltaa ja yötä seisoin pinnasängyn vieressä, silittelin kirkuvaa lasta. Vieterin kiristyi kiristymistään, taisipa se lopulta katketakin. Neljäntenä iltana mietin, miksi minulle oli niin tärkeää se, että Lintunen nukkuisi omassa sängyssään. Vain siksi, että jos hänet nukuttaisi meidän sänkyymme ja jättäisi sinne yksin nukkumaan, hän voisi pudota ja satuttaa itsensä, enkä minä halunnut käydä nukkumaan yhtä aikaa hänen kanssaan. Sitten minulla välähti: vieraspatjat. Vieraspatjat sijoitettiin makuuhuoneen lattialle, minä ja Linunen nukuimme niillä, Zot nukkui sängyssä. Ja niin meillä alettiin nukkua hyvin. Siirryin siihen joukkoon, joka ei herännyt lapsen käydessä öisin rinnalla. Siihen asti olin pitänyt sitä enemmän tai vähemmän urbaanilegendana.
Sitten luovuimme sängystä, siirsimme patjan lattialle ja ostimme viereen vielä 80 cm joustinpatjan. Näin meillä oli 2 m x 2 m perhepetiä, jossa kaksi aikuista ja yksi pieni lapsi mahtuvat nukkumaan vaikka poikittain. Usein nukkuvatkin. Lapsi ei nuku aina välissä, välillä hän nukkuu poikittain pääpuolessa, välillä äärimmäisenä oikealla, tai vasemmalla. Mutta hän nukkuu hyvin, ja me vanhemmatkin nukumme hyvin.
Kun Lintusta nukukutetaan, hänen kanssaan vetäydytään patjalle, hän pyytää ja saa Tätä (nykyisin ei oikeastaan enää ollenkaan Toista, sillä toinen ei juurikaan enää heru). Sitten silitellään hiuksia ja selkää, tai vatsaa. Sitten vain pidetään kättä selän tai vatsan päällä, niin että hän tuntee käden painon. Minulta tähän menee yleensä vartista puoleen tuntiin, Zotilta voi mennä toistakin tuntia, sillä Zotilta ei saa Tätä.
Joidenkin, varmasti aika monienkin, mielestä tässä meillä on tyypillinen esimerkki kasvatusongelmasta. Meidän mielestämme ei. Lintunen nukahtaa rauhallisesti, itkemättä ja kiukuttelematta. Sitten hänen vierestään voi nousta ja mennä tekemään mitä ikinä tärkeää tekemistä sitten keksiikään. Puolituntinen rauhallisesta ja vaivattomasta nukahtamishetkestä on halpa hinta. Jonain päivänä Lintunenkin haluaa oman sängyn. (Hän on kokeillut sellaisessa nukkumista jo mummolassa. ) Luomukasvattaja tuntee jo nyt hieman haikeutta asiasta, miten nopeasti lapset kasvavatkaan!
Mitä? Kuulenko sieltä takarivistä jotain mutinaa? Seksielämästä ja perhepedin tuhoisasta vaikutuksesta siihen? Voin kertoa, (ja tämä on ainoa mitä koskaan tulette seksielämästäni kuulemaan,) että kyllä, meillä on kuin onkin seksielämä, oikein tyydyttävä, kiitos kysymästä. Siihen ei vaadita sänkyä, vain tilaisuus ja halua. Lapsiperheessä riittää toisinaan se tilaisuuskin.
6 kommenttia:
Mua kans nauratti tämä "luomukasvattaja". Voi herraisä, mä olen tässä perheessä sellainen diktaattori että luomuus on kaukana sekä miehen että lasten elämästä.
Meillä lapsi nukkuu välissä siitä yksinkertaisesta syystä, että siten saadaan edes vähän unta koko porukka. Lapsella on oma sänky, ja sinne hänet laitetaan iltaisin nukkumaan, mutta yöllä se könyää viereen jossain vaiheessa.
Mulla menee nukuttamiseen ehkä vartti kun imetän uneen ja kannan sänkyyn. Miehellä menee vähän kauemmin, mutta ei ilman rintaakaan nukahtaminen mahdotonta ole. Mä en vain edelleenkään ole tuntenut tarvetta nukuttaa lasta ilman rintaa, ihan silkkaa laiskuuttani. Mä en jaksa kököttää siinä sängyn vieressä.
Minä olin ennen aina sitä mieltä, että lapset nukkuvat omassa huoneessaan ja piste. Vauva voi nukkua samassa huoneessa, mutta ei samassa sängyssä. Kuinkas sitten kävikään, yöt tulivat niin levottomiksi tytön synnyttyä, että päätimme siirtää pojankin meidän huoneeseen.
Nykyään meillä on niin iso makkari onneksi, että siellä on meidän sängyn lisäksi myös pojan sänky, ja tytön pinnasänky :D Ja liikkumaankin mahtuu,hyvin. Ja tyttö nukkuu yhä useammin koko yön meidän välissä, koska musta on ihanaa että se on siinä vieressä... Ja luomu on meistä kyllä kaukana :D
Tykkään sun kirjoitustyylistä! kiva blogi!
Enpä lukenut luomukasvattajajuttua mutta meilläkin se nukutus vie vähemmän hermoja kun sen tekee meidän sänkyymme. Ja meidänkin isot on kaikki nukkuneet aina omissa sängyissään, vasta tämä viimeinen pääsi valtaamaan meidän sänkymme ;-)
viimeinen
Meidän tilanne on sitten näiden itsenäisyyskasvattajien mielestä varmaankin vieläkin huonompi. Meillä nimittäin minä nukun kuopuksen kanssa makuuhuoneessa, mies esikoisen huoneessa varasängyssä. Nukumme kaikki hyvin. Ja seksielämä on oikein mukavaa ja tyydyttävää...
Onneksi Suomessa ei vielä ole keksitty petipoliisia, joka tekisi ratsioita ihmisten koteihin ja sormi pystyssä valistaisi, miten lapsista ei ikinä tule itsenäisiä
NÖPSY
Minä en ottanut tuota kuulemaani kovinkaan henkilökohtaisesti, tietenkään, koska en itse täytä päällisin puolin tuota "luomukasvattajamääritelmää". Silti ihmettelen ihmisten rajoittuneisuutta ja kevytkenkäistä leimojen jakamista.
Jos sen sijaan täyttäisin nuo tunnusmerkit, kantaisin niitä ylpeänä. Mikä tahansa mistä ihminen on vakuuttunut ja omaksi havainnut, on tuon ihmisen kannalta hyvä asia.
Olisihan se hienoa olla luomukasvattaja! Mikäs sen hienompaa!
En minäkään luomukasvattajaa missään nimessä henkilökohtaisesti ottanut, tai edes loukkaavana pitänyt. Mutta naurattaa se silti :D
Mikähän muuten on luomukasvattajan vastakohta? Luonnonvastainen kasvattaja? Olisi ollut ratkihauskaa olla mukana tuossa vanhempainillassa. Herättämässä pahennusta luomukasvatusmenetelmillään ja hiostamassa ei-luomukasvattajia kysymyksillään :D Voi että sitä ihmisellä on halvat huvit, ja sentään minun pitäisi olla kypsään keski-ikään ehtinyt eläjä. Uskokoon ken tahtoo ;)
Lähetä kommentti