Kevättä rinnassa

Minähän en tunnetusti ole mikään kevätihminen. Mitä kirkkaammin kevätaurinko paistaa, sitä mustempi ja myrtyneempi on minun mieleni. Mikä lie vaurio käpylisäkkeessä. Käytänkin nyt tilaisuutta hyväkseni ja marisen kerralla kaikki marinani.

Aurinko: Aurinko paistaa ihan liikaa. Ihan liian kirkkaasti. Auringonpaiste on yliarvostettua. Pilviä taivaalle, vaatii hän.

Koirankakka-keskustelu: Kevät voidaan laskea virallisesti alkaneeksi, kun paikallislehden yleisönosasto täyttyy koirankakkakeskustelusta. Tänä vuonna oltiin aikaisessa, taistelua on käyty kohta jo kaksi viikkoa. Viimeaikoina tunteita on nostattanut myös se, pitääkö palvelua saada myös ruotsinkielellä, eli pitääkö suomenkielisten opetella ruotsia vai ruotsinkielisten suomea. Päiväni pelasti tänään se kirjoitus, jossa nämä aihetta oli onnistuttu yhdistämään. Kirjoittaja kyselee kieli poskessa, että kummatkohan kakkaavat isompia läjiä, suomen- vai ruotsinkieliset koirat.

Kodinhoidolliset toimet: Mitään ei tällä rintamalla tapahdu, jos minä ihan itte en tee tai vähintäänkin uhkaile, vaadi ja kiristä tekemään. Ja sitten kun joku yllättää ja omatoimisesti tekee jotain, kuten esimerkiksi pesee koneellisen mustia housuja, tuloksena on koneellinen mustia housuja kuorrutettuna kilolla paperinenäliinanöyhtää. Ei tässä mitään marinanaihetta olisi muuten, mutta yksi pari niistä housuista oli minun.

Kissat: Ratkiriemukasta on tulla töistä kotiin ja seurata eteisestä keittiön kautta olohuoneeseen kiemurtelevaa ruskeaa raitaa, joka päättyy vihdoin viimein takapuolesta irronneeseen kikkareeseen.

Kirkkoherranvirasto: Minua on pyydetty kummiksi, ja tahdon tämän tehtävän ottaa vastaan. Paha vaan, että en ole vuosikausiin kuulunut kirkkoon, vaikka minut on asianmukaisesti kastettu ja konfirmoitu. Nyt kun tahdon palata takaisin kirkon helmaan, niin eipä sitäkään helpoksi ole tehty. (Ei missään tietysti ole sanottu, että sen helppoa pitäisi ollakaan, sitä vaan on eläjä tottunut niin hyvälle.) Kirkkoherranvirasto on avoinna klo 9-13, ehdipä siellä käymään, jos olet töissä eri paikkakunnalla 60 km päässä. Pieni mahdollisuus sentään on jätetty, suvaitsevat pitää virastoa auki torstaisin myös klo 16-17. Kiitos.

Tapaus: On sellainen tapaus, joka rassaa minua äärimmäisyyksiin asti. Tapaus ei liity suoranaisesti minuun mitenkään, minä vain teen töitä osallisten kanssa. Välillisesti se kiristää tunnelmaa ja huonontaa työskentelyoloja. Vaitiolovelvollisuus sulkee suuni niin, että en voi puhua tapauksesta kenellekään, vaikka asia vaivaa minua ahdistukseen asti.

Talviloma: Minulla ei ole talvilomaa, sillä olin hoitovapaalla vuosi sitten. Olisin kuitenkin kipeästi loman tarpeessa. Pääsiäinen paikkaa tarvetta vähän, mutta vain vähän. Onneksi sentään edes vähän.

Työ: Haittaa harrastuksia. Nytkin pitää lopetaa hyvään vauhtiin päässyt marina ja tarttua toimeen. Eipä sillä, onhan se hyvä, että on toimi johon tarttua.