Olen vinkuhulluna kieleen, suomen kieleen yleisesti ja murteisiin erityisesti. Kielifriikkinä pidin kovasti TV2:n esittämästä Värsta språket -sarjasta, olkoonkin että siinä käsiteltiin ruotsin kieltä. Toivoin aivan soikeana, että suomen kielestäkin olisi vastaava ohjelma. Eilen luin Kodin Kuvalehdestä, että sellainen alkaa 4.10.2005. Yle esittää ohjelmaa nimeltä Näytetään kieltä, ja siinä käsitellään suomen kieltä ja murteita. Jippii, hurraa, aaltoja ja voltti suorin vartaloin! (En löydä Ylen sivuilta mitään viitettä ohjelmasta, mutta onhan tässä tietysti vielä lokakuuhun aikaa.)
Ja seuraava voltti kerien:
Lintunen huomasi eilisen ilmalentoni jälkeensä jättämät mustelmat. Niistä sukeutui seuraava keskustelu.
Lintunen: Sinulla on mustelma tuossa.
Minä: Niin on, putosin aamulla portaista.
L: Putositko portaista?
M: Putosin.
L: Menitkö sinä mukkelismakkelis?
M: Ihan mukkelismakkelis.
L: Mukkelismakkelis! Loukkaannuitko sinä?
M: Vähän, käsiin ja jalkaan ja selkään.
L: Oletko kunnossa?
M: Joo, olen kunnossa.
L: Pitää olla tosi varovainen portaissa!
Lintunen käyttää mielestäni vivahteikasta kieltä ollakseen vasta puolivälissä kolmatta ikävuottaan. Hän sanoo loukkaantua eikä satuttaa tai tulla pipi. (No, pipiä meillä ei käytetä, joten mistäpä hän sen olisi oppinutkaan, mutta minä en kyllä tiedä, että kuka meillä puhuu loukkaantumisesta.) Hän sanoo olla raskas siinä kohtaa, missä minä puhun painavasta. Aiemmin tuli jo iloittua niistä posessiivisuffikseista. Minä sanon helposti, että me mennään, mutta Lintunen sanoo. "Me menemme." Lintunen puhuu polveilevia, monisanaisia lauseita. Hänen puheessaan on myös sivulauseita, jotka alkavat konjunktiolla että tai koska.
Toisinaan syntyy mielenkiintoisia tilanteita, kun joku (perheen ulkopuolinen) yrittää tarjoilla hänelle kuuman sijasta poppaa. Poppaaminen kun on hänen mielestään sitä, mitä maissinjyvät tekevät mikroaaltouunissa tai popcorn-koneessa.
Lintunen puhuu ikäisekseen epäselvästi. Alkuun hänen puheestaan puuttuivat kaikki konsonantit, hän puhui pelkin vokaalein. Sitten useimmat konsonantit tulivat hienosti sanan sisällä, mutta jos sana alkoi konsonantilla, hän jätti sen pois ja aloitti suoraan vokaalista. Tietyt konsonatit, kuten l, ovat edelleen vaikeita, mutta esimerkiksi s-, k- ja m-alkuiset sanat tulevat hienosti. Minä kuulen Lintusen viserrystä niin paljon, että aivoni eivät enää oikein rekisteröi puuttuvia kirjaimia. Siksi aina välillä hämmästyn, kun joku ei ymmärräkään mitä lapsi selittää. Minun mieleni heittää silkasta ilosta henkisiä voltteja Lintusen kanssa keskustellessani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onneksi Lintunen puhuu niin paljon, että vieraskin aika nopeasti pääsee kärryille. Mulla oli aluksi vaikea ymmärtää hänen puhettaan, mutta aika nopeasti ymmärsin.
Kuopus ei osaa k:ta, vaan siitä tulee t. Tätä et luultavasti päässyt kuulemaan, koska kuopus puhuu vain kotona ja vain tutuille ihmisille:-O
Pipistä meillä puhutaan, kun en ole keksinyt parempaakaan mutta poppaa ei ole käytetty. Koira on meillä koira, hevonen hevonen mutta jänis taas pupu. Epäloogista:-O
Katsooko Lintunen muumeja? Niistä nimittäin oppii paljon hienoja sanoja:) Muumit paljastuivat sylttytehtaaksi esikoisen lapsuudessa, kun ihmettelin, että mistä se nuo kaikki hienot sanat oppii.
Minunkin mielestäni meidän poika (2v 8kk) puhuu aivan selkeästi, ja hämmästelen kovasti jos muut eivät ymmärrä. Tosin osin varmaan johtuu aihepiiristäkin, pojan jutut kun liittyvät usein juuri luettuun kirjaan tai sitten rallikisoihin.
Ja muumit tosiaankin, etenkin ne vanhemmat satukirjat (Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään)ovat todellinen sanavaraston aarrearkku! Olin hyvin hämmästynyt kun meidän poika tiesi lomalla aivan heti, että mikä on poukama ja mitä siellä tehdään, kunnes tajusin että Nyyti-kirjastahan ne on opittu (muikkunen musisoi kesän poukamassa ja toisaalla mennään meren rantaan ja astutaan varovasti hienoon santaan).
Lähetä kommentti